Sanotaan, että tällä hetkellä elämme neljännen teollisen vallankumouksen aikaa.
Teknologinen kehitys näkyy artikkelin aiheessa. Älysopimuksissa. Teknologia älysopimusten taustalla luo täysin uudenlaisia sopimuskäytäntöjä tulevaisuudessa. Tai sitten ei. Ennen kuin pääsemme kunnolla artikkelin ydinsisältöön, on pieni katsaus käsitteisiin tarpeen.
Mikä lohkoketju?
Jo vuonna 1994 älysopimusten ideaa alkoi luonnostella Nick Szabo artikkelissaan ”Formalizing and Securing Relationships on Public Networks”.
Mitä termit lohkoketjuteknologia ja älysopimus tarkoittavat? Lyhyesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti ilmaistuna, älysopimus on tietokoneohjelma, koodi, joka toimeenpanee itse itsensä ennalta määrättyjen ehtojen pohjalta. Szabo on myös määritellyt älysopimuksen seuraavasti: “[A] smart contract is a set of promises, specified in digital form, including protocols within which the parties perform on these promises”. Lohkoketjuteknologia taas on yksi hajautetun tapahtumarekisterin (distributed ledger technology, DLT) toteuttamismuoto. DLT on teknologia, joka mahdollistaa informaation luomisen, jakamisen ja ylläpitämisen turvallisesti ja tehokkaasti. Tässä ei ole mitään uutta, mutta erityispiirre DLT:ssä on se, että tietokanta pystyy toimimaan ilman mitään kolmatta ulkopuolista tahoa, joka kontrolloisi tai valvoisi sitä. Lohkoketjuteknologialle on myös ominaista se, että lohkoihin tallennettua dataa on mahdotonta muuttaa jälkikäteen huomaamatta, sillä muutoksen tekeminen yhdessä lohkossa vaikuttaa kaikkiin seuraaviin lohkoihin. Tällöin lohkon sisään kirjoitettu koodi, esimerkiksi älysopimus, toimisi aina samalla tavalla, koska lohkoketjuun kirjoitettua koodia ei voitaisi muuttaa. Tämän voi nähdä sekä hyvänä että huonona asiana: toisaalta se varmistaa sen, etteivät osapuolet voi oikeudettomasti muuttaa tai rikkoa sopimusta, toisinaan sopimuksen jälkikäteinen muuttaminen on hyvinkin perusteltua, esimerkiksi lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36 §:n nojalla.
Onko älysopimus pätevä?
Voidaanko älysopimuksella luoda osapuolille oikeuksia ja velvollisuuksia?
Perinteisesti lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929) (OikTL) mukaan sopimus syntyy tarjous-vastaus -mekanismin avulla. Kuitenkin tiedetään, että nykyään yhä enemmän solmitaan sopimuksia, jotka eivät noudata perinteistä tarjous-vastaus -kaavaa. Mainittakoon kaksi esimerkkiä: neuvottelujen pohjalta syntyvät sopimukset ja konkludenttiset sopimukset. Tapauksessa 2010:23 KKO on katsonut, että OikTL:n tarjous-vastaus -mekanismi ei ole enää riittävä selittämään ja kattamaan kaikkia sopimuksen syntyyn liittyviä tilanteita. Tapaus koski yksityistä pysäköinninvalvontaa.
Tietynlaisissa älysopimuksissa voidaan havaita tarjous-vastaus -mekanismi, jolloin ne voitaisiin nähdä nykyisten sopimusoikeudellisten oppien valossa täysin pätevinä. Älysopimuksen tekijä, joka rakentaa lohkoketjuun älysopimuksen esittää tätä kautta tahtonsa solmia sopimuksia. Toinen osapuoli ilmaisee tahtonsa velvoittautua tekemällä suorituksen, jota edellytetään laatijan laatimassa sopimuksessa, jonka jälkeen sopimus täytäntöönpanee itse itsensä automaattisesti. Älysopimus voi olla nykyisten sopimusoikeudellisten teorioiden ja käytäntöjen valossa pätevä, jos voidaan kiistatta osoittaa, että selvät tahdonilmaisut ovat havaittavissa.
Kuitenkin harvemmin älysopimukset ovat näin yksinkertaisia.
Joidenkin älysopimusten kohdalla voi olla epäselvää, ketkä ovat sopimusten osapuolet, onko tahdonilmaisuja edes havaittavissa ja onko kyse alun perinkään sopimuksesta.
Älysopimus -termi vakiintumaton, epäselvä ja harhaanjohtava
Älysopimus -terminä on siitä harhaanjohtava, että toisinaan lohkoketjuteknologialle rakennettu älysopimus ei ole sopimus lainkaan (perinteisen sopimusoikeudellisten teorioiden näkökulmasta), vaan ainoastaan kyseiselle teknologialle rakennettu tietokoneohjelma. Kun puhutaan jostain sovelluksesta älysopimuksena, siinä ei välttämättä ole mitään sopimukseen viittaavia piirteitä, vaan kyse on esimerkiksi varallisuuksien siirtämisestä automaattisesti taholta A taholle B. Selkeämpää olisi käyttää termejä koodi, käsikirjoitus, ohjelma tai tietokoneohjelma.
Onko kyse aina edes sopimuksesta?
Mikä tekee sopimuksesta nimenomaan sopimuksen?
Sopimuksen syntyprosessi, se että molemmilla osapuolilla on tahto tehdä sopimus ja velvoittautua. Nick Szabo artikkelissaan keskittyy myyntiautomaatti esimerkin avulla sopimuksen täytäntöönpanoon ja sopimuksen mekaaniseen toimintaan. Vähemmälle huomiolle jää se, miten sopimus syntyy. Ensisijaista sen kannalta, että sopimusta pidetään sopimuksena, on se, että se on syntynyt prosessissa, jossa sopimusosapuolten molempien tahto velvoittautua sopimukseen, on havaittavissa. Ilman tätä, kysymys ei ole sopimuksesta vaan esimerkiksi vain tavanomaisesta transaktioiden automatisoimisesta.
Se, miten älysopimuksia tullaan oikeudellisesti arvioimaan ja mikä niiden oikeudellinen merkitys on tulevaisuudessa, riippuu siitä, millä tavalla älysopimusten teknologiaan saadaan mukaan sopimusoikeudellinen näkemys sopimuksen synnystä. Jos se sivuutetaan, ei älysopimusten käyttö voi olla perusteltua (nykyisen sopimusoikeuden valossa), sillä eihän niitä voida nähdä sopimuksina, jos ei voida havaita sopimuksen synnylle ominaisia piirteitä. Tai sitten meidän tulisi kehittää aivan uudenlainen sopimusoikeudellinen teoria siitä, mikä on sopimus.
Mitä voimme odottaa tulevalta?
Juristien rooli ja merkitys älysopimusten ja lohkoketjuteknologian kentällä riippuu siitä, miten ja mihin lohkoketjuteknologiaa tullaan lopulta käyttämään. Riikka Koulu, artikkelissaan “Blockchains and Online Dispute Resolution: Smart Contracts as an Alternative to Enforcement” (2016) käsittelee lohkoketjuteknologian käyttömahdollisuuksia verkkovälitteisessä riidanratkaisussa.
Kyseinen aihe on edelleen voimakkaassa muutoksessa ja se, miten lopulta älysopimuksia hyödynnetään, on epäselvää. Voi esimerkiksi olla mahdollista, että osapuolet laativat perinteisen kirjallisen tai suullisen sopimuksen ja älysopimusta ja lohkoketjuteknologiaa hyödynnetään vain ja ainoastaan täytäntöönpanemaan sopimuksen asettamat velvoitteet. Lisäksi itse teknologia on todennäköisesti samassa vaiheessa, kuin mitä Internet oli vuonna 1992 – eli täysin alussa, pimeässä hapuilemassa lopullista muotoaan ja etsimässä hyödyllisintä käyttötarkoitustaan.
Perinteiset sopimusoikeusteoriat ja käytännöt eivät välttämättä kohta enää riitä kattamaan uutta teknologiaa ja uusia ilmiöitä. Artikkelissa Radin, Margaret Jane, ”The Deformation of Contract in the Information Society” (2017), pureudutaan juuri tähän: millaisia haasteita tietoyhteiskunta tuo perinteiseen sopimusoikeuteen.
Ajattelutapamme siitä mikä on sopimus, miten sopimus syntyy ja miten se toimeenpannaan, saattaa muuttua. Tai sitten ei.
– Juliana Laurila, Oikeustieteen ylioppilas
Vieraileva kirjoittaja
Seuraa meitä somessa, niin pysyt aina ajan tasalla asunto- ja kiinteistöoikeudellista asioista.
Seuraa meitä Facebookissa tästä!
Seuraa meitä LinkedInissä tästä!
Muita aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia
- Tekoälyn oikeusasemasta
- Sopimusten hallintaa ja hallintaa sopimuksilla
- Yhteistoiminta eli yt- neuvottelut
- Työsuhteen päättyminen
- Perättäisten määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen
Tarvitsetko apua jossain asiassa?
Lähteet:
Virallislähteet
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, 228/1929.
Oikeuskäytäntö:
KKO 2010:23
Internetlähteet:
http://biglawkm.com/2016/10/20/smart-contracts-and-the-role-of-lawyers-part-1-about-smart-contracts/
http://biglawkm.com/2016/10/22/smart-contracts-and-the-role-of-lawyers-part-2-about-code-is-law/
https://script-ed.org/article/blockchains-and-online-dispute-resolution-smart-contracts-as-an-alternative-to-enforcement/
https://www.hkma.gov.hk/media/eng/doc/key-functions/finanical-infrastructure/Whitepaper_On_Distributed_Ledger_Technology.pdf
https://firstmonday.org/ojs/index.php/fm/article/view/548/469.DOI:http:/dx.doi.org/10.5210/fm.v2i9.548
https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-57.pdf
http://repository.law.umich.edu/law_econ_current/124