1. Johdanto
Tekoälyn (AI) nopea kehitys on tuonut esiin uusia juridisia kysymyksiä, erityisesti tekijänoikeuden alalla. On pohdittu, kuka omistaa oikeudet sisältöihin – kuten teksteihin, kuviin tai musiikkiin – jotka ovat syntyneet tekoälyjärjestelmän avulla. Voiko tekoäly saada tekijänoikeuden ja jos voi, millaisissa tilanteissa?
Tekijänoikeuslainsäädännössä perinteisesti tekijä on ollut ihminen, mutta generatiivinen tekoäly haastaa tätä käsitystä.
Tässä selvityksessä tarkastellaan tekoälyn ja tekijänoikeuden suhdetta Suomen ja EU:n lainsäädännön näkökulmasta. Käsittelemme ensin Suomen tekijänoikeuslakia ja EU-sääntelyä, ja sitten vastaamme kysymyksiin siitä, voiko tekoälyn tuottamiin teoksiin tai edes tekoälylle annettuun promptiin (kehote) saada tekijänoikeutta. Lisäksi pohdimme, millainen ihmisen luova panos on tarpeen, jotta tekoälyn avustamaan lopputulokseen syntyy suoja, ja esittelemme aihepiiriin liittyviä oikeustapauksia sekä viranomaisten linjauksia.
2. Suomen tekijänoikeuslaki ja tekoälyn tuottamat sisällöt
Suomen tekijänoikeuslain peruslähtökohta on selkeä: tekijänoikeus syntyy sille, joka on luonut teoksen. Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan “sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen.”
Tämä tarkoittaa, että tekijänoikeudellinen suoja edellyttää ihmisen luovaa panosta. Teoksen tulee myös ylittää niin sanottu teoskynnys – sen on oltava riittävän itsenäinen ja omaperäinen luomus, jotta sitä voidaan pitää tekijänoikeudella suojattavana teoksena. Pelkät ideat, aiheet tai ohjeet eivät saa suojaa, vaan ainoastaan niiden omaperäinen ilmenemismuoto.
Tällä hetkellä Suomen tekijänoikeuslaissa ei ole erillisiä säännöksiä tekoälyn tuottamille sisällöille. Lain sanamuoto (“sillä, joka on luonut…“) viittaa nimenomaan luonnolliseen henkilöön, ja lain valmisteluissa on lähdetty siitä ymmärrettävästä oletuksesta, että teoksen tekijä on ihminen.
Vakiintunut tulkinta onkin, että tekijänoikeudella suojataan vain sellaista ainutkertaista teosta, joka on ihmisen henkisen luomistyön tulos. Näin ollen, jos teoksen on “luonut” jokin muu kuin ihminen – esimerkiksi itsenäisesti toimiva tekoäly – kyseessä ei ole tekijänoikeudellisesti suojattu teos, eikä tekijänoikeutta synny kenellekään.
On hyvä huomata, että Suomessa tekijänoikeus suojaa teoksen ulkomuotoa riippumatta siitä, millä tekniikalla tai välineellä se on toteutettu. Tekoälyä voidaan ajatella uutena työkaluna luovan työn tekemisessä. Jos ihminen käyttää tekoälyä apuna, tilanne rinnastuu muihin työkaluihin: tekijänoikeus syntyy ihmiselle, mikäli lopputulos tulos täyttää teoksen kriteerit.
Sen sijaan pelkästään tekoälyn itsenäisesti luomat tuotokset jäävät lain suojan ulkopuolelle. Esimerkiksi ihmisen ottama valokuva voi saada tekijänoikeussuojan vaikka tekoälyä olisi hyödynnetty apuna kuvankäsittelyssä, mutta tekoälyn täysin itsenäisesti generoima kuva ei ole suojattu. Samoin, kuva jonka vaikkapa eläin laukaisee sattumalta kameralla tai joka syntyy täysin automaattisen prosessin tuloksena, ei ole tekijänoikeuden piirissä. Suomen lain näkökulmasta tarvitaan siis aina jokin inhimillinen luomistyö, jotta tekijänoikeus syntyy.
3. EU:n tekijänoikeuslainsäädäntö ja sen soveltaminen tekoälyyn
EU-lainsäädäntö on pitkälti harmonisoinut tekijänoikeuden peruskäsitteet jäsenmaissa, Suomi mukaan lukien. Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännössä on vahvistettu, että tekijänoikeudella suojattavan teoksen on oltava tekijänsä “oma henkinen luomus”. Toisin sanoen teoksen tulee ilmentää tekijän persoonallisuutta ja tekijällä on täytynyt olla mahdollisuus tehdä luovia ja vapaita valintoja teoksen luomisessa.
Tämä EU-oikeuden omaperäisyyskriteeri edellyttää käytännössä inhimillistä luovuutta. Kone tai tekoäly ei kykene ilmentämään persoonallisuutta samalla tavoin, joten perinteinen EU-oikeuden teoskäsitys ei luontevasti kata täysin itsenäisiä tekoälyn tuotoksia.
Yhteenvetona voi todeta, että myös EU-oikeuden mukaan tekijänoikeus edellyttää ihmistekijää – vaikkei lainsäädäntö tätä eksplisiittisesti sano, se ilmenee vaatimuksesta tekijän henkisestä luomistyöstä.
EU:n tekijänoikeussääntelyä on viime vuosina uudistettu mm. digitaalisen yksittäismarkkinan direktiivillä (EU) 2019/790. Tämä direktiivi, joka on pantu täytäntöön Suomessa huhtikuussa 2023 voimaan tulleilla lakimuutoksilla, toi mukanaan säännöksiä, joilla on merkitystä tekoälyn kehittämiselle ja käytölle.
Erityisen tärkeä on tekstin- ja datanlouhinnan poikkeus: tietyissä tilanteissa tekijänoikeuslain rajoitukset sallivat laajojen aineistojen hyödyntämisen tekoälyn kouluttamiseen ilman tekijän lupaa, esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa (kunhan lähteet ovat laillisesti saatavilla). Toisaalta tekijöille annettiin oikeus kieltäytyä teostensa käytöstä kaupallisessa datanlouhinnassa (esim. asettamalla verkkosisältöön asianmukainen esto).
Näiden säännösten tarkoitus on turvata alkuperäisteosten tekijöiden oikeudet tilanteissa, joissa yritykset käyttävät olemassa olevia teoksia tekoälymallien kouluttamiseen.
Suomeksi sanottuna: vaikka tekoälyn tuottamat uudet sisällöt eivät välttämättä saa tekijänoikeussuojaa, tekoälyn taustalla käytettyjen teosten tekijänoikeudet pysyvät voimassa, eikä suojattua aineistoa saa syöttää tekoälylle ilman lupaa, ellei laki nimenomaisesti sitä salli.
On tärkeää erottaa kaksi eri kysymystä:
(1) tekoälyn luomien tulosten oikeudet ja
(2) tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttö tekoälyn kouluttamiseen
EU:n sääntelyssä jälkimmäiseen on jo puututtu edellä mainituilla datanlouhintaa koskevilla säännöksillä. Sen sijaan ensimmäiseen kysymykseen – nauttivatko tekoälyn luomat tuotokset tekijänoikeussuojaa – ei EU-lainsäädäntö ole luonut uusia erityissääntöjä, vaan asiaa arvioidaan olemassa olevien periaatteiden pohjalta.
Toistaiseksi EU:ssa ei ole annettu tekoälyä koskevaa tekijänoikeusasetusta tms. ja voimaan tullut tekoälysäädös (AI Act) keskittyy muihin aiheisiin (esim. tekoälyn riskien hallintaan, läpinäkyvyyteen ja eettisiin kysymyksiin) eikä luo tekijänoikeuteen uutta tekijäkategoriaa. Näin ollen Suomessa sovelletaan EU:n harmonisoimia tekijänoikeusperiaatteita: teoskynnys ja inhimillinen luovuus vaaditaan myös tekoälyn tuottaman sisällön suojaamiseksi.
4. Tekijänoikeus tekoälyn tuottamaan teokseen
Voiko tekoälyn tuottamaan teokseen saada tekijänoikeuden?
Pääsääntö on, että ei voi, ellei teoksen luomisessa ole mukana kylliksi ihmisen omaa luovaa panosta. Kuten edellä todettiin, täysin itsenäisesti toimivan tekoälyn tuottama teksti, kuva tai musiikkikappale ei nykylainsäädännön mukaan nauti tekijänoikeudellista suojaa.
Tekijänoikeus syntyy vain luonnolliselle henkilölle, joten tekoälyä ei voi juridisesti pitää “tekijänä”. Kansainvälisestikin on tunnustettu pääsääntö, että ainoastaan ihmistekijöille voi syntyä tekijänoikeus – tekoälyn luomistyön tuloksiin ei lähtökohtaisesti synny suojaa.
On kuitenkin tilanteita, joissa tekoälyä käytetään avustavana työkaluna ja lopputuloksena voi olla teos, josta syntyy tekijänoikeus ihmiselle. Tällöin puhutaan joskus tekoälyavusteisesta teoksesta. Erottavana tekijänä on ihmisen luovan panoksen olemassaolo. Nykyisen lainsäädännön mukaan tekoälyn sellaisenaan tuottama teksti ei ole suojattu, mutta ihmisen tekoälyavusteisesti tuottama teksti, kuva tai muu teos voi saada tekijänoikeussuojan.
Esimerkkinä on esitetty vertaus simpukkaan: jos ihminen löytää rannalta kauniin simpukankuoren, se ei sellaisenaan ole tekijänoikeudella suojattu teos – mutta jos ihminen yhdistää simpukan omaan taideteokseensa luovalla tavalla, kokonaisuus voi ylittää teoskynnyksen ja nauttia suojaa.
Samalla tavalla pelkkä tekoälyn generoima raakasisältö ei ole teos, mutta mikäli ihminen sulauttaa siihen omaa luovaa ilmaisuaan (esimerkiksi valitsemalla, yhdistelemällä tai muokkaamalla sisältöä), lopputulos voi olla suojattu teos.
Edellytyksenä on, että ihmisen luova panos tekee lopputuloksesta itsenäisen ja omaperäisen.
Suomen tekijänoikeusneuvoston ja oikeuskäytännön linjaukset tukevat tätä näkemystä: tekijänoikeus suojaa vain ihmisen henkisen luomistyön tuloksia.
Jos sävellys tai kuva on jonkin muun kuin ihmisen tekemä, siihen ei synny tekijänoikeutta kenellekään. Tällöin lopputulos jää public domain -asemaan (vapaasti hyödynnettäväksi), ellei jokin muu suoja (kuten mahdollinen tietokannan tai luettelon suoja tai teoksen valmistajan lähioikeus joissain erityistilanteissa) sovellu.
Yhteenvetona: tekoälyteoksen tekijänoikeus on mahdollinen vain silloin, kun teoksen luomisprosessissa on mukana ihminen, joka tekee luovia ratkaisuja. Pelkkä tekoälyn käynnistäminen tai generoidun sisällön omistaminen ei tee kenestäkään tekijää; tarvitaan aidosti luovia toimenpiteitä, joita ilman teosta ei olisi syntynyt.
5. Tekijänoikeus tekoälylle annettuun promptiin
Tekoälyn promptilla tarkoitetaan käyttäjän antamaa syötettä tai kehotetta, joka ohjaa tekoälyjärjestelmää tuottamaan haluttua sisältöä. Esimerkiksi tekstipohjaisessa tekoälyssä prompt voi olla kysymys tai ohje, ja kuvaa tuottavassa tekoälyssä prompti saattaa olla kuvaileva teksti halutusta kuvasta.
Kysymys kuuluu: voiko itse prompti olla tekijänoikeudella suojattu teos?
Tekijänoikeus suojaa kirjallisia teoksia, joten periaatteessa mikä tahansa kirjoitettu teksti voi olla suojattu, jos se ylittää teoskynnyksen. Näin ollen promptin antaja voi saada tekijänoikeuden promptin sanamuotoon, mikäli prompti itsessään on riittävän omaperäinen ilmaisu. Monesti tekoälylle annetut ohjeet voivat kuitenkin olla hyvin lyhyitä, tavanomaisia tai teknisiä (esim. “piirrä mustavalkoinen kissa metsässä”). Lyhyet fraasit ja arkiset ideat eivät tavallisesti yllä omaperäisyyden vaatimukseen, vaan jäävät idean tasolle, jota tekijänoikeus ei suojaa.
Toisaalta on mahdollista laatia hyvinkin pitkä ja tarinallinen prompti, joka kuvaa esimerkiksi kohtauksen yksityiskohtaisesti luovalla tavalla – tällainen teksti saattaa itsessään olla teos. Promptin tekijänoikeussuojaa arvioidaan samoin kriteerein kuin muitakin tekstiesityksiä. Oleellista on, ilmentääkö promptin sisältö kirjoittajansa omaperäistä luomistyötä.
Mikäli prompti on vain pelkkä käsky, luokitus tai fakta (esim. “maalaa tyyliin Vincent van Gogh”), se tuskin on itsenäinen teos. Jos taas prompti on vaikkapa ainutlaatuinen runonpätkä tai proosallinen kuvaus, se voi hyvin olla suojattu.
Käytännössä harvat prompteista ovat niin omaperäisiä, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota. Tekijäoletus syntyy automaattisesti, mutta lyhyen promptin kohdalla sen suoja-arvo on vähäinen ja näyttö omaperäisyydestä voi olla vaikeaa. Kuitenkin on syytä muistaa, että promptin kirjoittaja omistaa oikeudet omaan tekstiinsä siinä missä muuhunkin kirjoittamaansa aineistoon, edellyttäen että teoskynnys ylittyy.
On myös huomattava, että tekijänoikeus suojaa promptia vain sen kirjoitetussa muodossa. Tekijänoikeus ei ulotu promptin toteuttamaan ideaan tai lopputulokseen sinänsä.
Esimerkiksi, jos kaksi käyttäjää antavat samankaltaisen idean tekoälylle (“kuva punaisesta ruususta sateessa impressionistisella tyylillä”), kumpikaan ei voi estää toista käyttämästä samaa ideaa. Heillä voisi olla tekijänoikeus vain itse kirjoittamiinsa sanallisiin ohjeisiin, mikä käytännössä harvoin muodostuu kiistojen aiheeksi.
6. Ihmisen panoksen vaikutus tekijänoikeuteen
Tekoälyn avustamien sisältöjen kohdalla keskeiseksi kysymykseksi nousee: kuinka paljon ja miten ihmisen tulee muokata tai ohjata tekoälyn tuotosta, jotta lopputulokseen voisi saada tekijänoikeuden?
Kuten todettu, ratkaisevaa on teoksen omaperäisyys ja inhimillinen luomistyö. Yksiselitteistä mittapuuta ihmisen panoksen määrälle ei laissa anneta – teoskynnystä arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja kokonaisharkinnalla. Jo melko vähäinenkin luova panos voi riittää, jos se tekee teoksesta omaperäisen. Toisaalta erittäin laajakaan työmäärä ei auta, ellei työ synnytä mitään uutta ja omaperäistä teoksen muodossa.
Nykykeskustelussa on esitetty, että ihmisen vaikutuksen on oltava “merkittävä” lopputuloksen kannalta, jotta tekoälyn tuotokseen voisi syntyä tekijänoikeus. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen muokkaa tekoälyn luomaa kuvaa niin, että lopputulos eroaa olennaisesti AI:n alun perin tuottamasta kuvasta. Pelkkä yhden painikkeen klikkaus tai satunnaisen generoidun sisällön valitseminen ei siis tee käyttäjästä tekijää. Ihmisen on täytynyt tuoda mukaan omaa luovaa ilmaisua. Tämä luova osuus voi toteutua monella tavalla:
- Tekoälyn ohjaaminen useilla iteratiivisilla kehotteilla: Esimerkiksi käyttäjä saattaa hienosäätää kuvageneraattorin antamia tuloksia kymmenillä tai sadoilla promteilla, valiten parhaat elementit. Pelkkä toistuva kokeilu ei kuitenkaan riitä, jos se ei johda käyttäjän tietoisesti muovaamaan lopputulokseen. (Huomiona: eräässä Yhdysvaltain tapauksessa “Théâtre D’opéra Spatial” -niminen AI-kuva ei saanut tekijänoikeussuojaa, vaikka sen tekijäksi pyrkinyt henkilö kertoi käyttäneensä 624 erilaista promptia kuvan luomiseen. Tämä osoittaa, että määrällisesti suuri ohjauskaan ei riitä, ellei lopputulos katsota ihmisen luomaksi teokseksi.)
- Sisällön valikointi ja yhdistely: Käyttäjä voi generoida useita versioita ja yhdistellä niistä elementtejä tai valita niistä jonkin tietyn esteettisen kriteerin nojalla. Mikäli tämä valinta edellyttää luovuutta (esim. kuvien yhdistäminen kollaasiksi tms.), se voi tukea tekijänoikeussuojaa.
- Jälkikäsittely ja muokkaus: Ihminen voi käyttää omaa taitoaan editoidakseen tekoälyn tuottamaa materiaalia – esimerkiksi kirjoittaa uudelleen tekoälyn tuottaman tekstin tyyliään muuttamalla, tai piirtää käsin korjauksia tekoälyn tekemään kuvaan. Jos lopputulos tällaisen muokkauksen jälkeen heijastaa selvästi tekijän persoonallisia ratkaisuja, suoja on todennäköisempi.
Tällä hetkellä ei ole tarkkaa rajaa sille, kuinka paljon ihmisen luovaa työtä tarvitaan, ja raja tulee täsmentymään oikeuskäytännön kautta.
Varmaa on, että ihmisen panoksen tulee kohdistua teoksen ilmaisulliseen sisältöön (ei vain esimerkiksi tekniseen käynnistämiseen) ja luoda siihen jotain uutta. Käytännössä suojan kannalta on edullista, jos tekoäly toimii vain “virtuaalisena pensselinä” ihmisen käsissä – eli että ihminen aidosti käyttää tekoälyä työkalunaan ilmaistakseen omaa luovaa ideaansa omaperäisellä tavalla. Jos sen sijaan tekoäly nähdään itsenäisenä teoksen tuottajana ja ihminen vain passiivisesti vastaanottaa satunnaisen lopputuloksen, tekijänoikeutta ei synny ihmisellekään.
Rajatapauksia varmasti tulee eteen, ja tekijänoikeusväitteiden onnistuminen riippuu viime kädessä siitä, pystytäänkö osoittamaan inhimillinen luomisprosessi lopputuloksen taustalla.
7. Oikeustapauksia Suomesta ja EU-tuomioistuimesta
Suomessa ei vielä ole korkeimman oikeuden ratkaisuja, jotka käsittelisivät nimenomaisesti tekoälyn luomien teosten tekijänoikeutta. Aihe on kuitenkin ollut esillä asiantuntija-arvioissa ja Tekijänoikeusneuvoston pohdinnoissa.
Mainitun neuvoston mukaan tilanne on selvä: jos teos ei ole ihmisen tekemä, se jää vaille tekijänoikeussuojaa. Esimerkiksi jos jokin ohjelma tai automaattinen laite tuottaa itsenäisesti vaikkapa kuvan, sitä ei pidetä tekijänoikeudella suojattuna teoksena.
Tekijänoikeusneuvosto on aiemmin linjannut myös, ettei automaattisen valvontakameran ottama kuva nauti tekijänoikeussuojaa, koska ihmisen luova panos puuttuu – sama pätee tekoälyn itsenäisesti luomiin kuviin.
Nämä periaatteet ohjaavat viranomaistulkintaa, vaikkei oikeussalissa olisi vielä aihetta testattu.
EU-tuomioistuimessa (EUT) ei toistaiseksi ole ratkaisuja, jotka suoraan käsittelisivät tekoälyn tekijyyttä tai tekoälygeneroitujen sisältöjen suojaa. Kuitenkin useat EUT:n tekijänoikeustapaukset korostavat inhimillisen luomistyön vaatimusta.
Esimerkiksi Infopaq-ratkaisussa (C-5/08) EU-tuomioistuin vahvisti, että suojan saa vain teos, joka on tekijänsä oma henkinen luomus. Myös valokuvaajia koskeneessa Painer-tapauksessa (C-145/10) tuomioistuin totesi, että jopa valokuvateos edellyttää tekijänsä luovia valintoja (kuten sommittelu, rajaus, valaistus) ja näin teos heijastaa tekijän persoonallisuutta.
Näistä periaatteista seuraa loogisesti, että ilman ihmistä syntyneet tuotokset eivät täytä teoksen tunnusmerkkejä EU-oikeudessa.
EU:n tuomioistuimet eivät ole (vielä) joutuneet punnitsemaan, voisiko tekoälyn roolia verrata esim. yhteistekijyyteen tai voitaisiinko jokin muu oikeussuoja myöntää tekoälytuotokseen.
Yleinen odotus on, että tulevaisuudessa ennakkotapauksia tarvitaan – ja niitä todennäköisesti myös saadaan – kun tekoälyn käyttö yleistyy entisestään.
Kansainvälisesti tunnetuin tapaus aiheesta on Yhdysvalloista ns. “monkey selfie” -juttu (Naruto v. Slater, 2018), jossa apinan ottaman omakuvan tekijänoikeus kiellettiin, koska eläin ei voi olla tekijä. Vaikka tämä tapaus ei suoraan kuulu Suomen tai EU:n oikeuspiiriin, se alleviivaa samaa periaatetta: vain ihmisellä voi olla tekijänoikeudellinen tekijä-status.
Viime aikoina Yhdysvalloissa on myös käsitelty tekoälyllä luotujen kuvien rekisteröintiä. Yhdysvaltain tekijänoikeusvirasto ja tuomioistuimet ovat linjanneet, ettei täysin generatiivisen tekoälyn luoma kuva (ilman ihmisen luovaa muokkausta) ole tekijänoikeuskelpoinen. Esimerkiksi edellä mainittu “Théâtre D’opéra Spatial” -tekoälykuva evättiin rekisteröinnistä juuri tällä perusteella.
Nämä kehityskulut antavat osviittaa myös eurooppalaiseen keskusteluun, vaikkei EU:ssa olekaan vastaavaa ennakkotapausta.
Suomessa mahdolliset tekijänoikeuskiistat tekoälyteoksista ratkeavat siis nykykehityksen valossa siten, että ilman ihmistekijää jäävä tuotos ei saa suojaa. Jos tekijänoikeutta vaaditaan tekoälyavusteiselle teokselle, on oikeudenhaltijan pystyttävä osoittamaan oma luova panoksensa teoksen syntyyn. Todennäköistä on, että tällaiset tapaukset tulevat etenemään aikanaan tuomioistuimiin asti – esimerkiksi jos joku yrittää kaupallisesti yksinoikeudella hyödyntää AI:n generoimaa sisältöä ja toinen katsoo sen vapaaksi. Toistaiseksi kuitenkaan Suomessa ei ole julkisesti raportoitu merkittäviä oikeusriitoja, joissa tuomioistuin olisi joutunut puntaroimaan tekoälyn ja tekijänoikeuden rajapintaa.
8. Viranomaisten ja kansainvälisten organisaatioiden kannanotot
Suomen viranomaiset ja alan toimijat ovat ottaneet kantaa tekoälyn ja tekijänoikeuden suhteeseen pääosin yhtenevästi: tekijänoikeus syntyy vain ihmisen luomukselle.
Tekijänoikeusneuvosto (joka antaa lausuntoja tekijänoikeuskysymyksissä) on tuonut esiin, että tekijänoikeuslain tekijä -käsite tarkoittaa luonnollista henkilöä.
Myös Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus (TTVK) on korostanut linjauksissaan, että tekoälyn yksin tuottamat kuvat jäävät suojan ulkopuolelle, kun taas ihmisen ottama kuva, jossa tekoäly on vain työkaluna, voi saada suojaa.
Kotimaiset asiantuntijat ovat näin varsin yksimielisiä: tekoäly on tervetullut apuväline, mutta se ei voi korvata ihmistä tekijänä ainakaan tekijänoikeuden näkökulmasta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on seurannut EU-tason kehitystä ja osallistunut keskusteluihin; ministeriön vuonna 2020 asettama tekoälyä ja tekijänoikeutta pohtinut työryhmä totesi, ettei tarvetta lakimuutoksille tekijänoikeuden osalta ole ilmennyt, vaan nykyiset periaatteet kattavat myös tekoälyn tuottamat sisällöt (tilausteoksena tosin mitään julkista mietintöä ei ole erikseen julkaistu).
EUIPO (Euroopan unionin teollisoikeusvirasto) hallinnoi EU:ssa mm. tavaramerkkejä ja malleja, mutta se on myös seurannut tekoälyn vaikutuksia immateriaalioikeuksiin. EUIPO on raporteissaan viitannut ns. “output-ongelmaan”, eli kysymykseen tulisiko tekoälyn generoimille tuotoksille antaa tekijänoikeussuojaa.
Toistaiseksi EUIPO:n ja EU:n komission kannoissa vallitsee varovainen linja: ne eivät suosittele erillisen uuden suojamuodon luomista AI-tuotoksille, vaan korostavat ihmiskeskeisen tekijänoikeuden periaatetta.
Euroopan parlamentti totesi vuoden 2020 tekoälyä ja immateriaalioikeuksia koskevassa päätöslauselmassaan, että nykyinen tekijänoikeuskehys (ihmistekijä ja teoskynnys) on lähtökohtaisesti toimiva myös tekoälyn aikakaudella, eikä tunnustanut tarvetta myöntää tekijänoikeuksia tekoälyn luomille teoksille.
EU:ssa keskustellaan kuitenkin jatkuvasti esimerkiksi siitä, pitäisikö tekoälyn luomille sisällöille kehittää jokin sui generis -suoja (omanlaisensa rajoitettu lähioikeus tms.), mutta ainakaan vielä konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia tähän suuntaan ei ole tehty.
WIPO (Maailman henkisen omaisuuden järjestö) on kansainvälisellä tasolla ottanut aktiivisen roolin tekoälyn ja IP-oikeuksien (intellectual property) yhteensovittamisessa. WIPO on järjestänyt useita “WIPO Conversation on AI and IP” -keskustelutilaisuuksia, joissa jäsenmaat ja sidosryhmät ovat pohtineet tekoälyn haasteita tekijänoikeudelle.
Yleinen konsensus WIPOn foorumeilla on tähän mennessä ollut se, että valtaosa maista edellyttää tekijänoikeudelta inhimillistä tekijyyttä.
WIPO on raporteissaan todennut, että kansainväliset sopimukset (kuten Bernin sopimus) puhuvat “tekijöistä” ja “kirjallisista ja taiteellisista teoksista” implisiittisesti ihmisten tuotoksina, eikä mikään maa suoraan tunnusta tekoälyä tekijäksi. Myös aiemmat ennakkotapaukset muista kuin ihmistekijöistä – esimerkiksi juuri mainittu apina-valokuva – ovat johtaneet siihen, että tekijyyttä ei myönnetty ei-inhimilliselle toimijalle
WIPOn keskusteluissa on kartoitettu vaihtoehtoja: tulisiko harkita tekoälyn luomusten suojan erillistä järjestelmää tai jopa tekoälyn oikeushenkilöllisyyttä tekijänä. Palautteissa on kuitenkin suhtauduttu varauksella tällaiseen ajatukseen – esimerkiksi Ison-Britannian poikkeuksellinen säännös, joka antaa tietokoneella tuotetuille teoksille rajatun suojan (50 vuotta) ja määrittelee tekijäksi ihmisen, joka on tehnyt teoksen luomiseen tarvittavat järjestelyt, on saanut tässä yhteydessä osakseen huomiota mutta myös kritiikkiä.
WIPO:n piirissä monet asiantuntijat katsovat, että uuden sui generis -suojan luominen AI-tuotoksille voisi heikentää perinteisen tekijänoikeuden arvoa, joka alun perin on tarkoitettu palkitsemaan inhimillistä luovuutta. Tässä vaiheessa WIPO ei ole ehdottanut sitovaa kansainvälistä sääntelyä tekoälyteosten suojaamiseksi, vaan painottaa jatkokeskustelun tarvetta.
Yhteenvetona viranomaisten kannanotoista voidaan sanoa: Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisesti vallitsee toistaiseksi yhtenevä näkemys, että tekoälyn tuottamat sisällöt eivät itsessään saa tekijänoikeussuojaa ilman ihmisen luovaa myötävaikutusta.
Sen sijaan tekijänoikeuden piiriin kuuluvien aineistojen hyödyntämiseen tekoälyn kehityksessä kiinnitetään huomiota ja pyritään turvaamaan alkuperäisten tekijöiden oikeudet.
9. Yhteenveto
Tekoälyn ja tekijänoikeuden suhde voidaan tiivistää seuraavasti: Tekijänoikeus suojaa vain ihmisen luomistyön tuloksia. Suomen ja EU:n lainsäädännön mukaan teoksen on oltava itsenäinen ja omaperäinen sekä lähtöisin ihmistekijältä – näin ollen täysin autonomisesti tekoälyn generoimat sisällöt eivät lähtökohtaisesti saa tekijänoikeussuojaa.
Tekijänoikeus teokseen syntyy sille luonnolliselle henkilölle, joka on teoksen luonut.
Jos ihminen käyttää tekoälyä työkalunaan ja vaikuttaa merkittävästi teoksen luovaan lopputulokseen, voi lopputulos olla tekijänoikeudella suojattu teos ihmisen tekijänoikeudella. Oleellista on, että ihmisen panos tekee teoksesta omaperäisen – vähäinen tai mekaaninen ohjaus ei riitä, mutta luovat valinnat, muokkaukset ja yhdistely voivat nostaa teoksen suojan piiriin.
Mitä enemmän teos heijastaa ihmisen luovia ratkaisuja, sitä todennäköisemmin se on suojattu. Missä tarkalleen raja kulkee, täsmentyy ajan myötä tapauskohtaisesti, mutta periaate on selvä.
Promptit eli tekoälyn syötteet voivat itsessään olla tekijänoikeudella suojattuja tekstejä, jos ne yltävät teostasoon. Tyypillisesti lyhyet ja geneeriset ohjeet eivät ole suojattuja, kun taas omaperäiset ja kirjallisesti luovat kehotetekstit voivat olla. Promptin suoja ei kuitenkaan laajenna suojaa tekoälyn tuottamaan lopputulokseen – se suojaa vain promptin tekstiä sellaisenaan.
Suomessa ja EU:ssa ei ole vielä ennakkoratkaisuja, jotka suoraan koskisivat tekoälyn tekijyyttä, mutta olemassa oleva oikeuskäytäntö tukee vahvasti kantaa, että tekijänoikeus edellyttää ihmistekijää. Viranomaiset ja asiantuntijaelimet (Tekijänoikeusneuvosto, EU:n toimielimet, WIPO) ovat kaikki omissa kannanotoissaan yhtyneet tähän näkemykseen. Mikäli tekoälyn luomien sisältöjen hyödyntämisessä syntyy kiistoja, ne ratkotaan näillä periaatteilla: joko teos on ihmisen tekemä (ja suojattu) tai sitten se jää vaille suojaa.
Lopuksi on syytä todeta, että aihealue kehittyy jatkuvasti. Tekijänoikeuslainsäädäntö reagoi hitaasti teknologian muutoksiin, mutta keskustelu tekoälyn roolista luovana toimijana jatkuu.
Tällä hetkellä luovan alan toimijoiden kannalta tärkeimmät asiat ovat varmistaa, että tekoälyä koulutettaessa kunnioitetaan alkuperäisteosten tekijänoikeuksia, sekä ymmärtää, että tekoäly on väline omassa luovassa työkalupakissa – ei itsenäinen tekijä.
Nykykäytännön mukaan tekoälyä voi hyödyntää luovassa työssä, mutta tekijänoikeudellisesti varmin tapa toimia on pitää huoli siitä, että ihminen on aina ratin takana luovan prosessin viime metreillä. Näin syntyvistä teoksista voidaan nauttia tekijänoikeuden tuomaa suojaa ja varmistaa, että luovan työn arvo – ihmisen oivallus ja panos – tulee edelleen tunnustetuksi