AI-Regulaatiosandbox – Sääntelyn Kustannuserästä Kilpailukykyvaltiksi

AI-regulaatiosandbox muuttaa EU:n tekoälyasetuksen sääntelytaakan kilpailueduksi.
Artikkelissa selitämme, miten valvotut testiympäristöt (AI-sandboxit) tukevat tekoälyinnovaatiota, nopeuttavat markkinoille pääsyä ja vahvistavat sekä yritysten että valtioiden kilpailukykyä. Suomi valmistautuu nyt hiekkalaatikon rakentamiseen. Ehdotus lausunnolla 2.6. asti. Suomella on nyt tilaisuus näyttää mallia muille jäsenvaltioille.

Sisällysluettelo

Johdanto
EU:n tekoälyasetuksen AI-regulaatiosandbox (Luku VI)
AI-regulaatiosandboxin rakenne ja merkitys
3.1. Rakenne ja oikeudelliset velvoitteet
3.2. Merkitys sääntelyn toimeenpanossa
AI-regulaatiosandboxin tuoma lisäarvo jäsenvaltioille
AI-regulaatiosandboxin tuoma lisäarvo yrityksille
5.1. Tekoälyjärjestelmiä kehittävät ja tarjoavat yritykset
5.2. Tekoälyn hyödyntäjät ja käyttöönottajat
Sääntelyn kustannuserästä kilpailukykyvaltiksi
EU:n tekoälyasetuksen kansallisen toimeenpanon toinen vaihe lausuntokierrokselle 2. kesäkuuta 2025 asti
7.1. Sääntelyn testiympäristön perustaminen ja hallinnointi
7.2. Viranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet
7.3. Tietosuoja ja henkilötietojen jatkokäsittely
7.4. Kriittisen infrastruktuurin AI-järjestelmien rekisteröinti
7.5. Todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus ja erityisluvat
7.6. Lainsäädännön voimaantulo ja soveltaminen
7.7. Oikeudellinen ja liiketoiminnallinen merkitys
Johtopäätökset

1. Johdanto

Regulaatiosandbox (sääntelyhiekkalaatikko) on viranomaisen valvoma testiympäristö, jossa yritykset voivat kokeilla uusia innovatiivisia tuotteita tai palveluita rajoitetun ajan todellisessa mutta kontrolloidussa ympäristössä. Hiekkalaatikossa voidaan tarvittaessa joustaa joistakin lainsäädännön vaatimuksista tai hallinnollisista menettelyistä, mikä alentaa kokeiluihin liittyvää välitöntä sääntelytaakkaa ja oikeudellista riskiä. Samalla yritykset saavat viranomaisilta ohjausta, mikä auttaa niitä ymmärtämään paremmin sääntelyn vaatimuksia ja viranomaisten odotuksia tuotteidensa suhteen. Tavoitteena on, että uudet ratkaisut voidaan kehittää alusta alkaen sääntöjen mukaisiksi, jolloin ne pääsevät nopeammin ja turvallisemmin markkinoille kuin perinteisessä sääntely-ympäristössä.

Euroopan unioni on ottanut regulaatiosandboxin osaksi teknologian sääntelyä tunnistaen sen hyödyt innovaatioiden edistämisessä. Vuonna 2024 hyväksytyssä EU:n tekoälyasetuksessa (Artificial Intelligence Act) on velvoite perustaa tekoälyn sääntelyn testiympäristö (AI-regulaatiosandbox) jokaiseen jäsenmaahan.

Tekoälysäädös on maailman ensimmäinen kattava tekoälyä koskeva sääntelykehys, ja sääntelyhiekkalaatikot on siihen sisällytetty, jotta tekoälyn kehittäjät ja viranomaiset voivat yhteistyössä varmistaa sääntöjen toteutumisen haittaamatta liiaksi innovaatioita ja niiden kehittämistä kannattavaksi liiketoiminnaksi.

Seuraavissa luvuissa käymme läpi, mitä AI-regulaatiosandbox tarkoittaa EU:n tekoälyasetuksen yhteydessä, millainen oikeudellinen rakenne sillä on ja miksi se on olennainen osa sääntelyn toimeenpanoa. Lisäksi analysoidaan, millaista lisäarvoa tällainen hiekkalaatikkolähestymistapa tuottaa jäsenvaltioille ja yrityksille – ja miten se voi kääntää uuden sääntelyn tuomat kustannukset kilpailueduksi.

Lopuksi teemme katsauksen EU:n tekoälyasetuksen kansalliseen täytäntöönpanoon tarkastelemalla Työ- ja elinkeinoministeriön 25.4.2025 antamaa lausuntopyyntöä VN/31658/2024, jossa Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain muuttamiseksi. Lausuntoaika päättyy 2.6.2025.

2. EU:n tekoälyasetuksen AI-regulaatiosandbox (luku VI)

EU:n tekoälyasetus (EU) 2024/1689 (Luku VI -Innovointia tukevat toimenpiteet- artiklat 57 – 63) edellyttävät, että jokainen jäsenvaltio perustaa vähintään yhden kansallisen tekoälyn sääntelyn testiympäristön eli AI-regulaatiosandboxin. Testiympäristön on oltava toiminnassa viimeistään 2. elokuuta 2026.

Jäsenvaltiot voivat myös toteuttaa velvoitteen yhteisesti: sandbox voidaan perustaa yhteistyössä useamman maan toimivaltaisten viranomaisten kesken, kunhan kansallinen kattavuus on riittävä kussakin osallistuvassa maassa. Myös useampia hiekkalaatikoita voidaan perustaa esimerkiksi alueellisella tai paikallisella tasolla tarpeen mukaan. Euroopan komissio tukee jäsenmaita teknisellä avulla, neuvonnalla ja työkaluilla näiden ympäristöjen perustamisessa ja operoinnissa.

Lisäksi EU-tasolla Euroopan tietosuojavaltuutettu voi perustaa oman sandboxin EU:n toimielinten käyttöön.

Tekoälyn regulaatiosandboxissa on kyse kontrolloidusta innovaatioympäristöstä tekoälyjärjestelmien kehittämiselle. Sen tavoitteena on mahdollistaa uuden tekoälyn kehittäminen, koulutus, testaus ja validointi viranomaisvalvonnassa, ennen kuin järjestelmät tuodaan markkinoille tai otetaan laajasti käyttöön. Toiminta perustuu kunkin hankkeen osalta etukäteen sovittuun testiympäristösuunnitelmaan, jonka puitteissa yritys (tekoälyjärjestelmän tarjoaja tai kehittäjä) ja toimivaltainen viranomainen määrittelevät kokeilun ehdot ja rajat.

Hiekkalaatikko ei ole vapaa vyöhyke vailla sääntöjä, vaan pikemminkin yhteistyökehikko, jossa innovaattorit ja regulaattorit kohtaavat. Viranomainen valvoo projektia ja antaa osallistujille ohjausta siitä, miten sääntelyn vaatimuksia voidaan käytännössä soveltaa ja toteuttaa. Tarvittaessa hiekkalaatikossa voidaan suorittaa testejä myös aidossa toimintaympäristössä (”tosielämän olosuhteissa”), kuitenkin viranomaisen valvonnassa ja hallitusti.

EU-sääntely määrittää sandboxille useita keskeisiä piirteitä. Jäsenmaiden on huolehdittava, että hiekkalaatikkoa vetävillä toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät resurssit ja asiantuntemus tehtävään. Tarvittaessa viranomaiset voivat osallistaa muitakin tahoja hiekkalaatikon toimintaan – esimerkiksi muita sektorivalvojia tai asiantuntijoita tekoälyekosysteemistä – varmistaakseen monipuolisen osaamisen ja yhteistyön. Erityisesti, jos hiekkalaatikossa käsitellään henkilötietoja tai muutoin toimitaan toisen sääntelyviranomaisen toimialalla, on tätä valvontaa suorittavat viranomaiset (kuten tietosuojaviranomaiset) otettava mukaan hiekkalaatikon valvontaan.

Lisäksi kansallisten sandboxien tulee tehdä yhteistyötä keskenään ja EU-tason Tekoälylautakunnan (European AI Board) puitteissa, jotta parhaat käytännöt leviävät ja rajat ylittävä kokeilutoiminta on sujuvaa.

Komissio kokoaa julkisesti saatavilla olevaa tietoa kaikista suunnitelluista ja käynnissä olevista hiekkalaatikoista yhden yhtenäisen tietoalustan kautta, mikä edesauttaa läpinäkyvyyttä ja sidosryhmien osallistumista.

Yhteenvetona, tekoälyn AI-regulaatiosandbox on EU-asetuksen luoma mekanismi, joka velvoittaa jäsenmaat tarjoamaan innovoijille ja viranomaisille yhteisen kehitys- ja testialustan. Se on keskeinen osa AI Act -asetuksen innovaatioita tukevia toimia (VI luku), ja sen tarkoitus on varmistaa, että uudet tekoälyratkaisut voidaan tuoda markkinoille tehokkaasti ilman, että turvallisuus, terveydensuojelu tai perusoikeudet vaarantuvat.

Seuraavaksi tarkastelemme tarkemmin, miten tämä sandbox-järjestely rakentuu oikeudellisesti ja miksi se on tärkeä osa uuden sääntelyn toimeenpanoa.

3. AI-regulaatiosandboxin oikeudellinen rakenne ja merkitys

3.1. Rakenne ja oikeudelliset velvoitteet

EU:n tekoälyasetuksessa (Luku VI -Innovointia tukevat toimenpiteet- artiklat 57 – 63) AI-regulaatiosandboxien puitteet on määritelty varsin yksityiskohtaisesti. Nämä säännökset luovat oikeudellisen kehyksen hiekkalaatikoiden perustamiselle ja toiminnalle.

EU:n tekoälyasetus asettaa velvoittavan määräyksen: kyse ei ole vapaaehtoisesta mahdollisuudesta, vaan jokaisen jäsenvaltion on huolehdittava ainakin yhden hiekkalaatikon perustamisesta säädetyssä määräajassa. Tämä tarkoittaa, että kansallisen lainsäädännön ja viranomaistoiminnan on mukailtava asetuksen vaatimuksia – käytännössä jäsenmaiden tulee nimetä toimivaltaiset viranomaiset hiekkalaatikon toteuttajiksi ja järjestää tarvittavat resurssit. Kuten Suomen valtioneuvosto on todennut, kansalliseen toimeenpanoon kuuluu mm. innovaatioita ja oikeusvarmuutta tukevan tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustaminen osana toisen vaiheen lainsäädäntöä. Suomessa lakiluonnoksessa on esitetty, että kansallinen AI-hiekkalaatikko perustetaan Liikenne- ja viestintäviraston yhteyteen. Tätä esitystä käydään tarkemmin lävitse tämän artikkelin luvussa numero seitsemän.

Hiekkalaatikon toimintaa ohjaa lex specialis -tyyppisesti tekoälyasetus: sandboxissa kehitettyjen järjestelmien on tarkoitus täyttää asetuksen vaatimukset, mutta kehitysvaiheen aikana viranomaiset voivat käyttää harkintavaltaansa soveltaessaan sääntöjä joustavasti innovaatioiden tukemiseksi.

Sääntelyhiekkalaatikko ei kumoa sovellettavia oikeudellisia velvoitteita, mutta se muuttaa niiden toimeenpanon ajallista ja käytännön luonnetta. Esimerkiksi korkealle riskitasolle luokitellun tekoälyjärjestelmän tarjoajan on normaalisti täytettävä asetuksen tiukat vaatimukset (esim. riskienhallinta, dokumentaatio, vaatimustenmukaisuusarviointi) ennen tuotteen markkinoille tuontia. Hiekkalaatikossa nämä vaatimukset ovat yhä tavoitteena, mutta yritys saa niiden toteuttamiseen viranomaisen ohjausta ja voi mahdollisesti lykätä tai keventää joitakin hallinnollisia toimenpiteitä kokeilun ajaksi. Viranomaisella on valtuudet sallia kokeilulle poikkeuksellisia järjestelyjä lain puitteissa – kuitenkin niin, että jos kokeilun aikana ilmenee merkittäviä riskejä terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille, on niihin puututtava viipymättä ja tarvittaessa keskeytettävä testi.

Toisin sanoen lainsäädäntö joustaa vain siihen asti, kunnes se kohtaa kovan rajan: perusoikeuksien tai turvallisuuden vaarantumista ei sallita hiekkalaatikossakaan.

Yksi merkittävimmistä oikeudellisista ominaisuuksista sandboxissa on sanktioiden ja vastuun tasapaino. Asetus selventää, että hiekkalaatikkoon osallistuvat tekoälyn tarjoajat ovat edelleen täydessä vahingonkorvausvastuussa kolmansille osapuolille mahdollisesti aiheutuneista vahingoista kuten normaalistikin. Siten sandbox ei anna immuniteettia esimerkiksi tuotevastuusta tai vahingonkorvausvelvollisuudesta, jos kokeilu aiheuttaa haittaa ulkopuolisille.

Sen sijaan hallinnollisten seuraamusten osalta lievennetään yritysten riskiä: jos osallistuja noudattaa sovittua testiympäristösuunnitelmaa ja viranomaisen ohjeita vilpittömässä mielessä, viranomainen ei saa määrätä hallinnollisia sakkoja asetuksen rikkomisista kokeilun aikana. Tämä ”safe harbor” -säännös on erittäin olennainen yritysten kannalta – se kannustaa lähtemään mukaan hiekkalaatikkoon ilman pelkoa, että pienistä sääntöpoikkeamista rapsahtaisi heti sakkoja, kunhan toimitaan hyvässä uskossa ja yhteistyössä.

Vastaava sakkojen pidättäytyminen ulottuu myös muuhun sovellettavaan lainsäädäntöön, mikäli muut toimivaltaiset viranomaiset (esim. terveys- tai finanssivalvoja) ovat aktiivisesti mukana hiekkalaatikon valvonnassa kyseisen sääntelyn osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että monialaisissa AI-kokeiluissa, joissa esimerkiksi sekä tekoälyasetus että vaikkapa tietosuojalainsäädäntö ovat relevantteja, osallistuva yritys voi välttyä hallinnollisilta seuraamuksilta molempien osalta, edellyttäen että se noudattaa hiekkalaatikon pelisääntöjä.

Sandbox-prosessin lopputulemana viranomainen tarjoaa osallistujille todisteet ja raportit suoritetuista toimista. EU:n tekoälyasetus velvoittaa toimivaltaista viranomaista antamaan osallistujan pyynnöstä kirjallisen todistuksen niistä tehtävistä ja testeistä, jotka yritys on hiekkalaatikossa onnistuneesti suorittanut. Lisäksi viranomainen laatii loppuraportin, jossa kuvataan kokeilun kulku, tulokset ja saadut opit.

Nämä asiakirjat eivät ole pelkästään byrokratiaa, vaan niillä on konkreettinen juridinen arvo: Yritys voi hyödyntää todistusta ja raporttia osoittaakseen tuotteensa vaatimustenmukaisuuden, kun se myöhemmin käy läpi virallista vaatimustenmukaisuuden arviointia tai joutuu markkinavalvonnan kohteeksi.

Asetus jopa erikseen mainitsee, että markkinavalvontaviranomaisten ja ilmoitettujen laitosten (conformity assessment bodies) tulee ottaa hiekkalaatikon dokumentaatio myönteisesti huomioon ja pyrkiä sen perusteella nopeuttamaan tuotteiden vaatimustenmukaisuusarviointia kohtuullisessa määrin. Tämä linkittää hiekkalaatikon suoraan muihin oikeudellisiin menettelyihin: sandboxissa tehty työ ikään kuin esivalmentaa tuotteen sertifiointi- tai hyväksyntäprosessia ja vähentää päällekkäistä työtä.

On myös huomionarvoista, että komissiolla ja EU:n tekoälylautakunnalla on oikeus päästä käsiksi kansallisten sandboxien loppuraportteihin – tosin vain luottamuksellisuussääntöjä noudattaen ja osallistujien suostumuksella.

Mikäli osapuolet suostuvat, raportit voidaan julkaista yhteisellä tietoplatformilla yleisönkin saataville. Tämä viittaa läpinäkyvyyden ja oppien jakamisen periaatteeseen: parhaimmillaan sandbox-kokeilujen tulokset leviävät laajasti ja auttavat muitakin toimijoita.

Jäsenvaltioiden viranomaiset raportoivat hiekkalaatikoistaan vuosittain myös tekoälytoimistolle ja -lautakunnalle, mikä luo jatkuvan tiedonvaihdon kanavan ja mahdollistaa sääntelyn kehittämisen kokemusten perusteella.

3.2. Merkitys sääntelyn toimeenpanossa

AI-regulaatiosandbox on olennainen siltarakenne sääntelyn ja innovaation välillä EU:n tekoälykehikossa. Sen oikeudelliset puitteet on luotu tukemaan riskipohjaisen lähestymistavan toteuttamista käytännön tasolla.

Tekoälyasetus asettaa varsin tiukat velvoitteet erityisesti suuririskisille tekoälyjärjestelmille (kuten laajat dokumentaatio-, laadunhallinta- ja valvontavaatimukset), mikä on herättänyt huolta innovaatioiden hidastumisesta sääntelyn kustannusten vuoksi.

Sandbox-konsepti toimii lääkkeenä tähän huoleen: se tarjoaa kontrolloidun kokeilumahdollisuuden, jonka kautta sääntelyn vaatimuksia voidaan lähestyä asteittain ja oppien kautta sen sijaan, että ne iskisivät täysimittaisesti vasta markkinoille tulon kynnyksellä. Sääntelyhiekkalaatikko mahdollistaa regulaatioyhteistyön kehittäjien ja valvojien kesken jo tuotekehitysvaiheessa. Tämä on merkittävä toiminta- / ajattelutavan muutos perinteisestä asetelmasta, jossa regulaattori valvoo ja sanktionoi jälkikäteen – hiekkalaatikossa valvoja on mukana etunojassa neuvomassa ja oppimassa yhdessä yrityksen kanssa.

Tekoälysäädöksen valmisteludokumenteissa korostetaan sandboxien tavoitteita ja hyötyjä. Hiekkalaatikoiden tavoitteena on edistää AI-innovointia luomalla hallittu kokeilu- ja testausympäristö kehitys- ja esimarkkinointivaiheeseen, jotta innovatiiviset tekoälyjärjestelmät saadaan vastaamaan tämän asetuksen ja muun lainsäädännön vaatimuksia. Samassa yhteydessä korostetaan myös oikeusvarmuuden paranemista innovaattoreille sekä viranomaisten mahdollisuuksia saada parempi käsitys tekoälyn tuomista uusista mahdollisuuksista, riskeistä ja vaikutuksista, mikä edesauttaa näyttöön perustuvaa sääntelyä.

Hiekkalaatikkojen katsotaan näin lisäävän viranomaisten valmiuksia ja tietopohjaa – ne toimivat eräänlaisina säätelyn laboratoriona, jossa voidaan kokeilla ja havainnoida tekoälyn toimivuutta suhteessa sääntöihin ennen laajamittaista käyttöönottoa. Tämä uudenlainen lähestymistapa on tärkeää erityisesti tekoälyn kohdalla, koska tekoälyteknologia kehittyy nopeasti ja uudenlaisena teknologiana haastaa olemassa olevat sääntelykäytännöt, jotka perinteisesti ovat käytännön toteutuksen / voimaanpanon osalta hyvin aikaa vieviä. Sandboxien kautta saatava kokemus voi johtaa sääntelyn hienosäätöön sekä jopa ihan uudenlaiseen lähestymistapaan sääntelyn suhteen. Vuosikertomuksissa kootut havainnot ja suositukset voidaan ottaa huomioon asetuksen myöhemmissä tarkistuksissa ja täytäntöönpanosäädöksissä.

AI-regulaatiosandbox on myös tärkeä instrumentti yhtenäisen sääntelykäytännön varmistamisessa EU:ssa. Kun jokaisessa jäsenmaassa on vastaavanlainen testiympäristö ja jäsenmaat tekevät yhteistyötä komission ja AI-lautakunnan kanssa, syntyy verkosto, joka jakaa parhaita käytäntöjä ja pyrkii harmonisoimaan valvontatoimia. Tämä vähentää riskiä, että tekoälyn sääntely pirstaloituisi jäsenmaiden välillä erilaisiin tulkintoihin.

Sandboxing tarjoaa foorumin keskustella tulkinnanvaraisista vaatimuksista konkreettisten kokeilujen kautta.

Viranomaisille sandbox antaa mahdollisuuden kehittää uudenlaisia valvontamenetelmiä yhdessä yritysten kanssa jo ennen kuin tekoälyratkaisut tulevat laajasti käyttöön. Tämä on merkittävä etu: kun valvova viranomainen on ollut mukana teknologian kehitysvaiheessa, se kykenee paremmin arvioimaan valmiin tuotteen vaatimustenmukaisuutta ja on jo ennakolta perillä mahdollisista haasteista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että AI-regulaatiosandbox rakentuu tiukasti lainsäädäntöön ankkuroiduista vaatimuksista ja menettelyistä, mutta sen perimmäinen tarkoitus on joustavoittaa uuden sääntelyn käyttöönottoa. Se on tärkeä toimeenpanon työkalu, joka auttaa saavuttamaan tekoälyasetuksen tavoitteet – kuten luotettavan ja turvallisen tekoälyn edistäminen – tavalla, joka on käytännössä toimiva sekä viranomaisille että innovoijille. Hiekkalaatikkojen kautta sääntelystä pyritään tekemään ennakoivaa ja oppivaa sen sijaan, että sääntely olisi pelkästään reaktiivista ja sanktioivaa. Tämä on keskeinen syy, miksi sandbox on nostettu osaksi EU-sääntelyä: ilman sitä tekoälysäädöksen toimeenpano voisi jäädä kankeammaksi ja kalliimmaksi, sekä julkiselle sektorille että yrityksille.

4. AI-regulaatiosandboxin tuoma lisäarvo jäsenvaltioille

Regulaatiosandboxit eivät hyödytä pelkästään yksittäisiä yrityksiä, vaan niillä on laajempia positiivisia vaikutuksia jäsenvaltioiden tasolla.

Sandboxit ovat välineitä, joilla kansallinen innovaatio- ja teknologiapolitiikka voi vauhdittaa kehitystä. Sandboxin avulla jäsenvaltio voi luoda houkuttelevan ympäristön tekoälytoimijoille: yritykset hakeutuvat todennäköisemmin maahan, jossa ne voivat turvallisesti kokeilla ratkaisujaan yhdessä viranomaisten kanssa. On arvioitu, että rohkea oma hiekkalaatikko-strategia voisi parhaimmillaan houkutella tekoälyn kehittäjiä maan rajojen ulkopuoleltakin osallistumaan kokeiluihin kyseisessä maassa. Tämä tarkoittaa investointeja, osaamista ja työpaikkoja kyseiselle jäsenvaltiolle.

Sandboxista tuleekin eräänlainen kilpailukykytyökalu valtioille: sandbox muuttaa perinteisen sääntelyvalvonnan kustannuksen (viranomaisten resurssit, valvontakoneiston pyörittäminen) potentiaaliseksi hyödyksi taloudelle ja elinkeinoelämälle, kun hyvin toteutettu ja toimiva hiekkalaatikko vetää puoleensa uusia innovaatiohankkeita.

Jäsenvaltioiden viranomaisille sandbox tarjoaa oppimisalustan kohdata uuden teknologian haasteet.

Sen sijaan, että valvoja joutuisi ensimmäistä kertaa arvioimaan uutta tekoälysovellusta vasta kun se on jo markkinoilla ja ehkä aiheuttanut ongelmia, se saa ennakkonäkymän kehitteillä oleviin innovaatioihin. Tämä parantaa regulaattorin ymmärrystä sekä tekoälyn mahdollisuuksista että riskeistä. Viranomaiset voivat hiekkalaatikon kautta kerätä näyttöön perustuvaa tietoa siitä, miten asetuksen vaatimukset toimivat käytännössä ja missä kohdin tarvitaan täsmennystä tai tulkinta-apua.

Tällainen regulaatio-oppiminen voi johtaa tehokkaampiin valvontakäytäntöihin ja jopa sääntelyn hienosäätöön tulevaisuudessa. Esimerkiksi hiekkalaatikkoprojektien pohjalta voidaan laatia kansallisia tai EU-tason ohjeistuksia, jotka selventävät epäselviä vaatimuksia. Tämä lisää koko sääntely-ympäristön selkeyttä ja ennakoitavuutta, mistä hyötyvät kaikki osapuolet.

Sandboxit myös edistävät viranomaisten välistä yhteistyötä. EU on korostanut, että AI-regulaatiosandboxien on oltava laajasti saatavilla koko unionissa ja erityistä huomiota on kiinnitettävä PK-yritysten pääsyyn niihin. Käytännössä komissio ja EU:n tekoälylautakunta tulevat seuraamaan kansallisia hiekkalaatikoita, ja niiden kautta jaetaan parhaat käytännöt ja pyritään yhdenmukaistamaan toimintaa. Jäsenvaltioiden kannalta tämä tarkoittaa, että ne eivät jää yksin ratkaisemaan tekoälysääntelyn tulkintakysymyksiä, vaan voivat nojata yhteiseen EU-foorumiin.

Sandboxien verkosto voi myös ehkäistä sääntelyshopping-ilmiötä, jossa yritykset hakeutuisivat heikoimmin valvottuun maahan: kun kaikissa maissa on samat peruspelisäännöt ja viranomaiset tekevät yhteistyötä, kilpailu tapahtuu enemmänkin sandboxien laadussa kuin löysässä valvonnassa.

Lisäksi regulaatiosandbox tukee jäsenvaltioiden taloudellisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita.

Monissa maissa julkinen sektori itsekin haluaa hyödyntää tekoälyä (esimerkiksi terveydenhuollossa, liikenteessä, opetuksessa). Hiekkalaatikko tarjoaa julkisille toimijoille mahdollisuuden osallistua kokeiluihin yhdessä yritysten kanssa turvallisesti. Esimerkiksi Suomen kontekstissa on esitetty, että sote-sektorin tekoälykokeiluille räätälöity sandbox voisi edistää pitkäjänteistä yhteistyötä yritysten ja julkisten palveluntarjoajien välillä, ja samalla varmistaa tietosuojan ja muun lainsäädännön toteutumisen viranomaisen läsnäolon ansiosta. Tämä tarkoittaa, että sandbox voi auttaa ratkomaan juuri niitä kansallisia haasteita (kuten terveydenhuollon tehostamista tekoälyn avulla), joihin hallinnot toivovat tekoälystä ratkaisuja – mutta tavalla, joka on hallittu ja lainsäädännön mukainen. Jäsenvaltio saa näin innovaatioiden hyödyt käyttöönsä nopeammin, kun kokeiluja ei tarvitse jarruttaa sääntely-epävarmuuden vuoksi.

On myös strategisesti tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot pysyvät tekoälykehityksen kärjessä globaalisti. Sääntelyhiekkalaatikot ovat keino yhdistää Euroopan tiukat arvopohjaiset säännöt (kuten perusoikeuksien suoja) ja innovaatio.

Jäsenvaltio, joka onnistuu luomaan toimivan sandbox-mallin, voi profiloitua luotettavan tekoälyn edelläkävijäksi: siellä kehitetyt AI-ratkaisut ovat sääntelyn mukaisia ja siksi todennäköisesti laadukkaita ja turvallisia.

Tästä maineesta hyötyvät maan yritykset kansainvälisessä kilpailussa. Samalla kyseinen jäsenvaltio vaikuttaa EU-tasolla sääntelykeskusteluun – hiekkalaatikkoraporttien kautta se tuo esiin havaintoja, jotka voivat muokata koko EU:n sääntelylinjaa tulevaisuudessa. Sandboxit vahvistavatkin jäsenmaiden ääntä: kokeilujen kautta ne voivat perustellusti ehdottaa muutoksia tai tarkennuksia sääntelyyn, jos huomaavat joidenkin vaatimusten haittaavan innovaatioita ilman, että ne merkittävästi parantavat suojan tasoa.

Kaiken kaikkiaan AI-regulaatiosandboxien lisäarvo jäsenvaltioille on moninainen. Ne kiihdyttävät talouden digitalisaatiota ja tekoälyinvestointeja, parantavat sääntelyn laatua ja yhtenäisyyttä sekä tukevat julkisen sektorin omaa innovatiivista palvelukehitystä.

Sandboxien avulla jäsenvaltiot voivat kääntää tiukan sääntelyn haasteen mahdollisuudeksi: sen sijaan, että uusi tekoälyasetus vain lisäisi valvonnan kustannuksia, se tuokin mukana työkalun, jolla nämä kustannukset muuttuvat investoinniksi tulevaan kasvuun ja osaamiseen.

5. AI-regulaatiosandboxin tuoma lisäarvo yrityksille

AI-regulaatiosandbox on suunniteltu alusta alkaen yrityksiä ajatellen – erityisesti niitä toimijoita, jotka kehittävät tai hyödyntävät tekoälyä ja joutuvat uusien sääntelyvaatimusten piiriin.

Lisäarvoa syntyy hieman eri tavoin riippuen siitä, onko yritys tekoälyjärjestelmän tarjoaja / kehittäjä vai tekoälyn hyödyntäjä / käyttäjä omassa toiminnassaan. Alla analysoidaan molempia näkökulmia erikseen.

5.1. Tekoälyjärjestelmiä kehittävät ja tarjoavat yritykset

Tekoälyä tuotteena tai palveluna kehittäville yrityksille (AI providers) sandbox tarjoaa ennen kaikkea turvasataman ja ohjatun polun uuden teknologian viemiseksi markkinoille.

Sääntelyhiekkalaatikossa yritys pääsee testaamaan innovatiivista järjestelmäänsä vähäisemmällä oikeudellisella riskillä kuin normaalisti. Tämä johtuu siitä, että viranomainen valvoo ja opastaa testausvaiheessa, eikä yritykselle pääsääntöisesti koidu hallinnollisia sanktioita mahdollisista pieniä rikkeistä tai keskeneräisyyksistä, kunhan se noudattaa sovittuja pelisääntöjä. Sandbox luo siis eräänlaisen luottamuksen tilan: kehittäjä voi keskittyä teknisiin ongelmiin ja sääntelyn integrointiin tuotteeseensa ilman pelkoa, että jokin byrokraattinen muotovirhe johtaisi heti rankaisuun. Tämä on erityisen arvokasta pienille ja keskisuurille yrityksille sekä startupeille, joilla ei välttämättä ole omia suuria lakiosastoja tulkitsemassa monimutkaista asetustekstiä – tekoälysäädös itse asiassa mainitsee, että PK-yrityksillä ja startupeilla on etusija hiekkalaatikkoon pääsyssä juuri tästä syystä.

Sandboxissa kehittäjäyritys saa suoraa palautetta ja ohjausta valvovalta viranomaiselta siitä, täyttääkö sen ratkaisu asetuksen vaatimukset vai ei. Tämä on iso etu verrattuna tavanomaiseen tilanteeseen, jossa yritys joutuu tulkitsemaan lakia itse ja vasta viranomais- tai markkinavalvontatarkastuksessa saa tietää, onko tulkinnut oikein. Hiekkalaatikossa mahdolliset compliance-puutteet voidaan havaita ajoissa, ja yritys voi korjata kurssia kehitysvaiheessa. Se myös oppii ymmärtämään regulaation tarkoitusta paremmin – viranomaisen neuvot valottavat käytännössä, mitä esimerkiksi ”riittävä riskinhallintajärjestelmä” tarkoittaa kussakin tapauksessa. Tämä oppiminen voi säästää yritykseltä merkittäviä kustannuksia: se ehkäisee tilannetta, jossa pitkälle kehitetty tuote jouduttaisiin sertifiointivaiheessa muuttamaan tai jopa hylkäämään vaatimustenvastaisuuden vuoksi.

Hiekkalaatikko myös nopeuttaa markkinoille pääsyä. Koska sandboxin suoritteet (testit, analyysit, dokumentaatio) tunnustetaan myöhemmin osaksi virallista vaatimustenmukaisuuden arviointia, yritys käytännössä suorittaa osan sertifiointiprosessista ennakkoon.

Kun tulee aika hakea vaatimustenmukaisuusarviointia ilmoitetulta laitokselta tai muulta taholta, sandboxista saatu kirjallinen todiste ja loppuraportti toimivat valmiina näyttöpakettina, jota arvioijat voivat hyödyntää. Asetus velvoittaa arviointitahoja ottamaan nämä dokumentit positiivisesti huomioon ja nopeuttamaan prosessia niiden perusteella mahdollisuuksien mukaan. Tämä voi tarkoittaa kuukausien etumatkaa markkinoille lähdössä kilpailijoihin nähden.

Parhaassa tapauksessa hiekkalaatikossa hiottu tuote on heti valmis laajempaan käyttöön ilman lisäviiveitä, kun vastaavat toimijat ilman sandbox-kokemusta vielä selvittävät byrokratiaa.

AI-sandbox voi tuoda kehittäjäyritykselle myös maine-etua ja helpottaa rahoituksen saantia. Se, että yritys osallistuu viranomaisen valvomaan testiympäristöön, viestii sidosryhmille (asiakkaat, sijoittajat, kumppanit) sitoutumisesta vastuullisuuteen ja sääntöjen noudattamiseen.

Sandboxista saadut viranomaistodistukset ovat konkreettinen osoitus siitä, että teknologia on käynyt läpi tiukan arvioinnin. Tämä voi lisätä asiakkaiden luottamusta – esimerkiksi terveydenhuollon tekoälyä tarjoava startup voi näyttää sairaaloille, että sen algoritmi on testattu terveysviranomaisen kanssa turvallisissa olosuhteissa.

Samalla yritys pienentää riskiä myöhemmistä kalliista takaisinkutsuista tai käyttökielloista: jos jokin ongelma olisi ilmetäkseen, se todennäköisesti ilmenee hiekkalaatikossa, missä sen ratkaiseminen on hallitumpaa ja vähemmän julkista kuin varsinaisilla markkinoilla tapahtuva epäonnistuminen.

On syytä huomata, että hiekkalaatikon puitteissa viranomainen voi joustaa tietyistä vaatimuksista tai menettelyistä kokeilun ajaksi, mikä suoraan keventää yrityksen taakkaa kehitysvaiheessa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrityksen ei tarvitse heti alussa tuottaa kaikkia laissa edellytettyjä teknisiä dokumentteja täydellisessä muodossa, vaan riittää, että ne valmistuvat ennen markkinoille vientiä.

Mahdollista on myös, että lupaprosesseissa voidaan edetä rinnakkain kehityksen kanssa. Tekoälysäädös sallii liikkumavaraa. Hiekkalaatikkoon voidaan myöntää joustoja ja vapautuksia sanktioista tilanteessa, jossa yhtiöt ovat aidosti sitoutuneet noudattamaan hiekkalaatikon pelisääntöjä. Kun näin menetellään, yritys saa hengitystilaa innovoida ilman pelkoa heti uhkaavista sanktiomaksuista. Tällaiset joustot voivat olla ratkaisevia erityisesti aloilla, joilla perinteinen sääntely on raskasta – esim. lääketieteellinen laitteisto tai liikenteenhallinta – ja joissa normaalisti uuden teknologian kehitys- ja hyväksymisprosessit ovat vuosien mittaisia.

Yhteenvetona, tekoälyä kehittäville ja tarjoaville yrityksille AI-regulaatiosandbox muuttaa sääntely-ympäristön uhkakuvat mahdollisuuksiksi. Se vähentää compliance-kustannuksia ja -riskejä, nopeuttaa innovaation matkantekoa laboratoriosta loppukäyttäjille ja lisää tuotteiden uskottavuutta. Erityisesti pienemmät toimijat hyötyvät resurssien ja osaamisen jaosta viranomaisten kanssa – tämä tasoittaa pelikenttää, kun suuryrityksillä on omat juristiarmeijansa, mutta pienillä on nyt regulaattorin sparrausapua tarjolla. Asetuksen sanoin hiekkalaatikko ”poistaa esteitä PK-yritysten tieltä” markkinoille. Siksi voidaan sanoa, että sandbox tekee sääntelystä yrityksille enemmän palvelun kuin pelkän pakon: se toimii kumppanina, joka auttaa onnistumaan uuden lainsäädännön puitteissa.

5.2. Tekoälyn hyödyntäjät ja käyttöönottajat

Myös ne yritykset ja organisaatiot, jotka ottavat tekoälyjärjestelmiä käyttöön omaan toimintaansa (AI deployers), voivat hyötyä regulaatiosandboxista huomattavasti. Vaikka asetuksen sanamuoto keskittyy pääasiassa tekoälyn tarjoajiin, sandbox-kokeiluihin voidaan ottaa mukaan erilaisia toimijoita tekoälyekosysteemissä.

Tämä tarkoittaa, että vaikkapa terveydenhuollon palveluntarjoaja (esim. sairaala) tai finanssisektorin toimija (pankki), joka haluaa hyödyntää uutta tekoälyjärjestelmää, voi osallistua sandbox-projektiin yhdessä AI-teknologiaa kehittävän yrityksen ja viranomaisen kanssa. Tällaisessa yhteistyössä käyttöönotosta kiinnostunut taho pääsee jo varhaisessa vaiheessa testaamaan tekoälyn soveltuvuutta omaan prosessiinsa turvallisesti.

Esimerkiksi sairaala voisi sandboxissa kokeilla tekoälyavusteista diagnostiikkatyökalua potilastiedoilla, kun sekä terveysalan lupaviranomainen että tietosuojavaltuutettu ovat mukana valvomassa kokeilua. Tämä tuo mukanaan monia etuja: sairaala näkee, toimiiko työkalu sen datalla ja työnkulussa, ja voi yhdessä kehittäjän kanssa parantaa työkalun toimivuutta; samalla varmistetaan, että potilasturvallisuus ja tietosuoja säilyvät, koska viranomainen kontrolloi testin rajoja.

Sandbox tarjoaa hyödyntäjäorganisaatioille hallittuun riskinoton mahdollisuuden. Uuden tekoälyn käyttöönotto erityisesti säännellyillä aloilla (kuten terveys, liikenne, finanssi) kantaa normaalisti merkittäviä riskejä – jos teknologia ei olekaan sääntelyn mukainen, vastuu ja sanktiot voivat kohdistua myös käyttöönottajaan.

Hiekkalaatikossa nämä riskit ovat minimoidut: viranomainen on läsnä, mahdolliset ongelmat eivät leviä laajaan tuotantokäyttöön, ja kuten edellä todettiin, osallistujille ei pääsääntöisesti määrätä hallinnollisia seuraamuksia vilpittömän kokeilun aikana. Tämä kannustaa esimerkiksi julkisia toimijoita uskaltamaan kokeilla tekoälyä rohkeammin.

Hiekkalaatikko mahdollistaa esimerkiksi myös sen, että vaikkapa finanssialan toimijat voisivat partneroitua fintech-AI -kehittäjien kanssa sandboxissa, jota valvoo finanssivalvontaviranomainen, ja näin saada uudet tekoälytyökalut nopeammin käyttöön esim. luotonmyöntöprosessissa luottaen siihen, että työkalut täyttävät viranomaisen vaatimukset (koska viranomainen on jo ollut mukana niitä muotoilemassa).

Erityisen konkreetti hyöty syntyy datan käytöstä. Moni tekoälysovellus vaatii laadukasta ja runsasta dataa toimiakseen hyvin – usein tällaista dataa on nimenomaan käyttöönottavilla organisaatioilla (esim. sairaaloilla potilasdataa, pankeilla transaktiodataa).

Hiekkalaatikko tarjoaa puitteet, joissa tällainen data voidaan hyödyntää tuotekehityksessä laillisesti ja eettisesti. Valvovan viranomaisen läsnäolo mahdollistaa esimerkiksi henkilötietojen käytön AI:n kouluttamiseen tavalla, joka muuten voisi olla kielletty tai vaikeasti toteutettavissa tiukkojen tietosuojasääntöjen vuoksi.

Sandbox-ympäristössä voidaan sopia tarkat rajat ja suojatoimet (anonymisointi, tietoturva, käyttötarkoitusrajoitukset), joilla esim. terveydenhuollon rekisteritietoja käytetään tekoälyn opettamiseen – näin saadaan aikaan parempi AI-malli, jonka kehittäminen olisi muutoin ehkä tyssännyt datan saatavuusongelmiin. Samalla käyttöönottajaorganisaatio hyötyy, koska kehitetty malli on räätälöity sen todelliseen aineistoon ja tarpeisiin.

Käyttöönoton näkökulmasta sandbox voi myös sujuvoittaa hankintaa ja investointipäätöksiä. Julkinen sektori tai suuri yritys tekee ison päätöksen sitoutuessaan uuteen AI-järjestelmään; yleensä vaaditaan näyttöä toimivuudesta ja compliance-riskien hallinnasta. Sandbox-kokeilu tuottaa tätä näyttöä puolueettomasti viranomaisen valvonnassa. Kokeilun jälkeen käyttöönottaja tietää tarkemmin, mitä hyötyjä AI tuo ja täyttääkö se vaatimukset – päätös varsinaisesta hankinnasta on informoidumpi ja perustellumpi. Voidaan ajatella, että sandbox toimii eräänlaisena esikaupallisena yhteistyömallina, joka pohjustaa pitkäaikaisempaa asiakas–toimittaja-suhdetta tekoälyn alalla. Esimerkiksi sote-hiekkalaatikossa palvelun ostaja (julkinen taho) ja AI-yritys voivat testata yhteistyötä ja teknologiaa, ja jos tulokset ovat hyvät, hiekkalaatikosta voi luontevasti siirtyä suoraan hankintasopimukseen. Tämä vähentää myös epäonnistuneiden IT-hankintojen riskiä, mikä on merkittävä etu erityisesti julkisen sektorin kannalta.

Lyhyesti sanottuna, tekoälyn hyödyntäjät – olivatpa ne yrityksiä tai julkisia organisaatioita – saavat hiekkalaatikosta mahdollisuuden varmistaa ennakkoon, että AI-sovellus toimii ja on laillisesti kestävä heidän ympäristössään. Hiekkalaatikko laskee kynnystä ottaa käyttöön uusia tekoälyratkaisuja, koska pilotointi on tuettua ja suojattua. Tämä nopeuttaa innovaatioiden omaksumista yhteiskunnassa laajemminkin: lupaavat tekoälyratkaisut eivät jää hyllylle odottamaan regulaation selkiytymistä, vaan ne voidaan koeponnistaa ja ottaa käyttöön hallitusti.

Loppukäyttäjien (kuten kansalaisten tai asiakkaiden) näkökulmasta tämä tarkoittaa, että he pääsevät hyötymään tekoälyn tuomista parannuksista palveluissa aikaisemmin – kuitenkin ilman, että heidän oikeuksiaan tai turvallisuuttaan uhrataan, koska viranomaisvalvonta on ollut varmistamassa niiden toteutumisen.

6. Sääntelyn kustannuserästä kilpailukykyvaltiksi

EU:n uusi tekoälyasetus asetti monille toimijoille pelon, että tekoälystä tulee ennen kaikkea sääntelyn kustannuserä: noudattamisesta aiheutuvat kulut, byrokratia ja viivästykset nähtiin kilpailukykyä heikentävinä tekijöinä erityisesti verrattuna kevyemmin säänneltyihin maihin.

AI-regulaatiosandbox on vastaus tähän haasteeseen. Sen myötä sääntelyyn liittyvä pakollinen ”kustannuserä” voidaan muuntaa investoinniksi, joka tuottaa lisäarvoa. Kun yritys käyttää sandboxia, se ei ainoastaan kuluta resursseja complianceen, vaan samalla kehittää tuotettaan paremmaksi, oppii viranomaiselta ja luo suhteita, joista on liiketoiminnallista hyötyä.

Sääntelyn noudattamisesta tulee osa innovaatioprosessia, ei erillinen hidaste. Tämä kääntää asetelman päälaelleen: ne toimijat, jotka aktiivisesti hyödyntävät hiekkalaatikkoja, saavat etumatkaa niihin nähden, jotka pitäytyvät perinteisessä tavassa käsitellä sääntely vain pakollisena kuluna.

Sandboxin kilpailukykyvaikutus ulottuu myös makrotasolle. Jäsenvaltiolle, joka satsaa toimivaan sääntelyhiekkalaatikkoon, sääntely ei näyttäydy pelkkänä budjettimenona (uuden valvontayksikön perustaminen tms.), vaan strategisena investointina maan innovaatioekosysteemiin. Sääntelyn täytäntöönpanosta tulee osa maan kilpailuvalttia: esim. ”Tervetuloa kehittämään tekoälyä Suomeen – meillä on EU:n eturivin hiekkalaatikko, jossa saat ideasi lentoon turvallisesti ja tehokkaasti.” Tällainen viesti voi houkutella huippuosaajia ja -yrityksiä. Muodostuu positiivinen kierre, jossa sääntelykustannukset palautuvat talouteen kasvuna ja edistyksenä.

Toisin sanoen, raha ja aika, joka laitetaan sandbox-toimintaan, maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti innovaatioiden kaupallistumisen, uusien työpaikkojen ja korkealaatuisten tekoälyratkaisujen muodossa.

On myös syytä huomata, että globaaleilla markkinoilla luottamus ja laatu ovat kasvavassa roolissa kilpailukyvylle.

EU on profiloitunut sääntelynsä kautta luotettavan teknologian alueena – esimerkiksi tietosuoja-asetus (GDPR) ensin näyttäytyi yrityksille taakkana, mutta lopulta siitä tuli eräänlainen laatuleima, joka pakotti teknologiajätitkin parantamaan käytäntöjään. Vastaavasti tekoälyasetuksen tiukat vaatimukset voivat pitkällä tähtäimellä nostaa eurooppalaisten AI-tuotteiden mainetta. Sandboxing varmistaa, että tiukat vaatimukset voidaan saavuttaa ilman, että innovointi tyrehtyy. Yritykset, jotka käyvät läpi sandbox-polun, kehittävät mitä todennäköisimmin kilpailukykyisempiä tuotteita: ne ovat paitsi lainmukaisia, myös läpivalaistuja ja hiottuja yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Tällaiset tuotteet voivat pärjätä globaaleilla markkinoilla paremmin, koska ne vastaavat asiakkaiden ja yhteiskunnan odotuksiin eettisyydestä ja turvallisuudesta.

Regulaation tuoma luottamus kääntyykin markkinaeduksi – ja sandbox on se mekanismi, joka tekee luottamuksen rakentamisesta nopeampaa ja kustannustehokkaampaa.

Sääntelyhiekkalaatikko muuttaa myös yrityskulttuuria ja -strategiaa. Sen sijaan että lakiosasto ja tuotekehitys olisivat erillään, ne oppivat toimimaan yhdessä jo kehitysvaiheessa. Sääntelyn huomioimisesta tulee luonteva osa innovaatioiden suunnittelua (compliance by design). Tämä antaa eurooppalaisille yrityksille pitkän tähtäimen kilpailuetua: ne tottuvat luomaan tuotteita, jotka ovat sekä huippuinnovatiivisia että sääntöjen mukaisia.

Kilpailijamaissa, joissa sääntelyä on vähemmän, saatetaan saada markkinoille nopeasti villin lännen tuotteita, mutta ne voivat myöhemmin kohdata luottamusongelmia tai joutua sääntelyn kiinniottamiksi (monet maat todennäköisesti tulevat seuraamaan EU:n jalanjäljissä tekoälyn sääntelyssä).

Eurooppalaisille toimijoille sandbox tarjoaa kilpailukykyvaltin: kyvyn kehittää vastuullisesti. Regulaatiosandboxit mahdollistavat AI:n ”valvomisen ilman että innovaatioilta katkaistaan siivet”. Juuri tämä tasapaino – suojellaan arvoja, mutta ei tukahduteta uutta – voi olla Euroopan valtti tekoälykilvassa.

Lopulta kysymys on ajattelutavan muutoksesta: sen sijaan, että sääntely nähtäisiin pelkästään kulueränä ja jarruna, AI-regulaatiosandboxin myötä siitä tulee osa kilpailustrategiaa. Ne organisaatiot, jotka osaavat hyödyntää sandboxin mahdollisuudet, pienentävät T&K-riskiään, oppivat nopeammin ja sopeutuvat markkinoiden ja sääntelyn muutoksiin ketterämmin. Sääntelyn kustannus muuntuu investoinniksi, joka tuottaa parempia tuotteita ja vahvempaa markkina-asemaa.

Sandbox tekee tämän mahdolliseksi konkretian tasolla tarjoamalla puitteet, joissa ”leikkiä luvan kanssa” – kokeilla rajoja ja löytää uutta viranomaisten silmien alla – ja näin luoda jotain, mikä muuten ei olisi ollut mahdollista.

Tällainen innovaatioystävällinen sääntelykulttuuri on jo kilpailuetu itsessään: se synnyttää dynaamista vuorovaikutusta julkisen ja yksityisen sektorin välille ja luo luottamusta siihen, että ratkaisemalla haasteet yhdessä rintamassa lopulta kaikki voittavat.

7. EU:n tekoälyasetuksen kansallisen toimeenpanon toinen vaihe lausuntokierrokselle 2. kesäkuuta 2025 asti

EU:n tekoälyasetuksen ((EU) 2024/1689) edellyttämien velvoitteiden kansalliseksi toimeenpanemiseksi Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain muuttamiseksi (hankenumero TEM091:00/2024). Esityksen keskeinen tavoite on luoda oikeudellinen kehys, joka mahdollistaa tekoälyn sääntelyn testiympäristön eli niin sanotun AI-regulaatiosandboxin perustamisen, ylläpidon ja toiminnan hallinnoinnin kansallisella tasolla.

Esitys on lausuntokierroksella lausuntoajan ollessa 25.4.2025 – 2.6.2025.

Esityksen pääpiirteittäinen sisältö on seuraava.

7.1 Sääntelyn testiympäristön perustaminen ja hallinnointi

Liikenne- ja viestintävirastosta (Traficom) tehtäisiin AI-regulaatiosandboxin pääasiallinen perustaja ja ylläpitäjä. Virasto vastaisi myös sääntelytestausympäristön käytännön hallinnasta, yhteistyöstä eri viranomaisten ja toimijoiden kanssa sekä yleisestä valvonnasta ja ohjauksesta. Sandbox tarjoaa tekoälyjärjestelmien tarjoajille ja mahdollisille tarjoajille mahdollisuuden kehittää, kouluttaa, validoida ja testata innovatiivisia tekoälyjärjestelmiä valvotussa ympäristössä ennen niiden markkinoille saattamista.

7.2 Viranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet

Esityksen mukaan sandboxiin liittyvät tehtävät jaettaisiin useille viranomaisille. Tekoälyjärjestelmien toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset ja muut asiasta vastaavat viranomaiset tukisivat toimijoita neuvonnalla ja ohjauksella tekoälyasetuksen sekä muun soveltuvan lainsäädännön noudattamisessa. Lisäksi viranomaiset osallistuisivat testiympäristötoiminnan päätyttyä annettavan kirjallisen todisteen ja loppuraportin valmisteluun, joita toimijat voivat hyödyntää myöhemmissä vaatimustenmukaisuusarvioinneissa.

7.3 Tietosuoja ja henkilötietojen jatkokäsittely

Erityistä huomiota on kiinnitetty henkilötietojen käsittelyyn testiympäristössä. Esitys mahdollistaisi henkilötietojen jatkokäsittelyn tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi, erityisesti lainvalvontaviranomaisten toiminnassa. Tietosuojan toteutumista valvottaisiin kansallisten ja EU:n tietosuojasäännösten mukaisesti.

7.4 Kriittisen infrastruktuurin AI-järjestelmien rekisteröinti

Esityksessä säädettäisiin kansallisesta ilmoittamisvelvollisuudesta kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. Kukin toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen vastaisi rekisteröintimenettelyistä oman toimialansa mukaisesti.

7.5 Todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus ja erityisluvat

Hallituksen esityksessä käsitellään myös suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamista todellisissa käyttöolosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Lisäksi siinä säädettäisiin luvanantamismenettelystä jälkikäteisen biometrisen etätunnistamisen käytölle lainvalvontaviranomaisten toiminnassa.

7.6 Lainsäädännön voimaantulo ja soveltaminen

Esityksen mukaiset säädökset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.2.2026, ja niitä sovellettaisiin vaiheittain AI-asetuksen täytäntöönpanon etenemisen mukaisesti.

7.7 Oikeudellinen ja liiketoiminnallinen merkitys

AI-regulaatiosandbox tarjoaa jäsenvaltiossa toimiville yrityksille merkittävän mahdollisuuden innovoida ja kehittää tekoälyratkaisuja hallitussa ja valvotussa ympäristössä ilman välitöntä markkinointipaineen ja sääntelyriskin rasitetta. Samalla sandbox-toiminta lisää viranomaisten ja yritysten välistä yhteistyötä, luo oikeusvarmuutta, nopeuttaa vaatimustenmukaisuusprosessia ja siten parantaa suomalaisyritysten kilpailukykyä globaaleilla tekoälymarkkinoilla.

8. Johtopäätökset

EU:n tekoälyasetuksen mukainen AI-regulaatiosandbox edustaa uutta sääntelykulttuuria, jossa viranomaiset ja yritykset toimivat kumppaneina teknologian vastuullisen kehittämisen ja käyttöönoton edistämiseksi.

Johdannossa kuvatusta konseptista – viranomaisen valvomasta testiympäristöstä – on tullut konkreettinen velvoite jäsenvaltioille. Sandboxien oikeudellinen kehys on huolellisesti laadittu: se antaa puitteet innovoinnille (rajoitetuksi ajaksi ja sovituin ehdoin), kytkee sen tiukasti tekoälyasetuksen tavoitteisiin (perusoikeudet, turvallisuus, vaatimustenmukaisuus) ja jakaa vastuuta ja hyötyjä osapuolten kesken (ei sakkoja hyvässä uskossa toimivalle, mutta täysi vastuu mahdollisista vahingoista säilyy). Sandboxing-malli on tärkeä osa sääntelyn toimeenpanoa, koska sen avulla muuten raskas regulaatio saadaan elämään käytännössä ilman, että se halvaannuttaa kehitystä: viranomaiset oppivat teknologiaa ja yritykset oppivat sääntelyä, reaaliaikaisesti.

Jäsenvaltioille AI-regulaatiosandbox tarjoaa keinon tehdä tekoälystrategiasta totta. Se toimii katalysaattorina, joka kiihdyttää tutkimus- ja kehitystoimintaa, houkuttelee investointeja ja luo verkostoja yli rajojen.

Hiekkalaatikkojen kautta EU-maat voivat yhdessä rakentaa yhdenmukaisia käytäntöjä ja välttää tarpeetonta hallinnollista päällekkäisyyttä – jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan kokemukset ja parhaat käytännöt jaetaan laajasti.

Yrityksille sandbox konkretisoi sen, miten sääntelyn noudattaminen voi kulkea käsi kädessä innovoinnin kanssa. Se madaltaa kynnystä lähteä kehittämään vaativia, jopa riskialttiita tekoälysovelluksia, koska tarjolla on turvaverkko ja sparrauskumppani viranomaisen muodossa. Tämä hyödyttää erityisesti startupeja ja pk-yrityksiä, joille perinteinen sääntely-ympäristö voi olla resursseihin nähden ylivoimainen – nyt heillä on etulyöntiasema päästä kokeilemaan ja näyttämään kyntensä hiekkalaatikossa.

Keskeinen johtopäätös on, että AI-regulaatiosandbox on mekanismi, jonka avulla EU pyrkii tasapainottamaan innovaation edistämisen ja riskien hallinnan. Historiallisesti nämä tavoitteet on usein nähty jännitteisinä: tiukka sääntely suojaa arvoja mutta jarruttaa kehitystä, kun taas löyhä sääntely kiihdyttää innovaatioita mutta voi johtaa haittoihin.

Sandbox purkaa tätä vastakkainasettelua tarjoamalla kolmannen tien – ”reguloitu innovointi” – jossa kehitystyö tapahtuu sääntelyn sisällä, ei sitä uhmaten. Tällöin sääntelykustannus ei ole hukkaan heitettyä, vaan se muuntuu kilpailueduksi: EU-yritykset oppivat rakentamaan laadukkaampaa, luotettavampaa tekoälyä, jolle on kysyntää myös globaalisti. Samalla EU:n arvopohja (ihmiskeskeinen, turvallinen AI) toteutuu paremmin, kun periaatteet viedään käytäntöön yhteistyössä tekijöiden kanssa.

Kuten artikkelissa on tuotu esiin, sandboxin avulla sääntelystä tulee dynaaminen osa innovaatioekosysteemiä – kustannuserästä tulee investointi, joka tuottaa tulevaisuuden kilpailukykyä.

AI-regulaatiosandboxien onnistuminen edellyttää käytännössä vahvaa toimeenpanoa ja jatkuvaa dialogia. Jäsenvaltioiden on panostettava resurssit ja osaaminen niiden pyörittämiseen, ja yritysten on uskallettava osallistua ja jakaa tietoa kokeiluissaan. Jos tämä toteutuu, EU:n tekoälysääntely voidaan nähdä uudenlaisena malliesimerkkinä siitä, miten lainsäädäntö ja teknologia voivat edetä rinnakkain toisiaan tukien.

Silloin sääntely muuttuu rasitteesta mahdollistajaksi – kustannus muuttuu kilpailukykyvaltiksi – ja kaikki osapuolet, yhteiskunta mukaan lukien, voittavat kestävämmin kehitetyn tekoälyn yleistyessä arjessamme.

Lähteet:

EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) – Annu Jaakkola: ”Annetaan tekoälyn kehittäjille tilaa leikkiä”, blogi 20.09.2024 ek.fi ek.fi.
EK – Sääntelyhiekkalaatikot tekoälyn hyödyntämisen vauhdittajina, raportti 09/2024 ek.fi ek.fi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston tekoälyasetus (EU) 2024/1689, 13.6.2024 (Artificial Intelligence Act) – 57 artikla: Tekoälyn sääntelyn testiympäristöt eur-lex.europa.eu eur-lex.europa.eu (virallinen teksti).
Valtioneuvosto (TEM) – Tiedote 27.10.2024: ”EU:n tekoälyasetuksen kansallisen täytäntöönpanon toinen vaihe lausuntokierrokselle” valtioneuvosto.fi.
Valtioneuvosto (TEM) – Tiedote 21.2.2025: ”EU:n tekoälyasetus: tekoälykäytäntöjen kiellot astuvat voimaan 2.2.2025” valtioneuvosto.fi.
Euroopan komissio – Digibyte 27.6.2022: ”First regulatory sandbox on Artificial Intelligence presented” digital-strategy.ec.europa.eu digital-strategy.ec.europa.eu.
ArtificialIntelligenceAct.eu – AI Act Explorer: Rekitaali 139 (AI-regulaatiosandboxien tavoitteet) artificialintelligenceact.eu artificialintelligenceact.eu.
Tech Brew (Emerging Tech Brew) – ”To regulate AI, try playing in a sandbox”, 2023 emergingtechbrew.com.
TEM ehdotus luonnoksesta Hallituksen esitykseksi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain muuttamiseksi ja eräiksi muiksi laeiksi (tekoälyasetuksen II vaiheen täytäntöönpano tem.fi/hanke?tunnus=TEM091:00/2024

Tutustu myös muihin tekoälyaiheisiin artikkeleihimme:

tutustu AI -artikkeleihin