Avioliittolain mukaan puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus tosiaan kohtaan. Säännökset elatusvelvollisuudesta on avioliittolain 4 luvussa. Avioliittolain 4 luvun 46 §:n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Osallistuminen elatukseen koskee kumpaakin puolisoa. Puolison elatusvelvollisuus syntyy siten suoraan lain nojalla, kun puolisot vihitään avioliittoon. Puolisot voivat täyttää elatusvelvollisuutensa esim. rahasuorituksin käymällä ansiotyössä tai käyttämällä eläkettään perheen elättämiseen tai työskentelemällä kotona perheen hyväksi. Elatuksen tasossa on otettava huomioon puolisoiden takavertaisuuden periaate eli avioliiton aikana on siten lähtökohtana puolisoiden samanlainen, kummankin yhteiset ja yksilölliset tarpeet huomioon otettava elintaso. Elatuksen taso määrittyy puolisoiden tulojen ja varallisuuden perusteella. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden, kuten pukeutumisen, hygienian, harrastusten, tyydyttämisen.
Voivatko puolisot luopua lain mukaisesta elatusvelvollisuudestaan?
Puolisot eivät voi pätevällä tavalla sopia luopuvansa lain mukaisesta elatusvelvollisuudestaan toisiaan kohtaan. Lain mukainen elatusvelvollisuus on siten pakottavaa oikeutta avioliiton aikana.
Puolisot voivat kuitenkin sopia elatuksen tasosta keskinäisin sopimuksen.
Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä, jos toinen puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa?
Avioliittolain 4 luvun 47 §:n mukaan, jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.
Näin ollen se puoliso, joka on elatuksen tarpeessa, voi tuomioistuimen kautta kanteella vaatia toisen puolison suorittamaan elatusapua. Elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta avioliittolain 4 luvun 49 §:n 1 momentin mukaisesti.
Puolisoiden keskinäinen sopimus elatusavusta
Puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta.
Tällainen elatussopimus on tehtävä lain mukaan kirjallisesti sekä se on esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi, jossa puolisolla tai toisella heistä on asuinpaikka.
Ennen kuin sopimus voidaan sosiaalilautakunnassa vahvistaa, on lautakunnan harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.
Kun sosiaalilautakunta on vahvistanut sopimuksen, voidaan sopimus panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös. Sopimus on siten suoraan ulosottokelpoinen eli jos puoliso ei noudata sopimusta, voi toinen osapuoli ulosoton kautta hakea suoritusta.
Voiko puoliso olla elatusvelvollinen myös avioeron jälkeen?
Pääsääntöisesti puolison elatusvelvollisuus jatkuu siihen saakka, kunnes avioeroa koskeva tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Tästä voidaan kuitenkin poiketa. On kuitenkin harvinaista, että puolison elatusvelvollisuus jatkuu avioeron jälkeenkin.
Avioliittolain 4 luvun 48 §:n 1 momentin mukaan kun puolisot tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Puolison on esitettävä elatusapuvaatimus avioero-oikeudenkäynnin yhteydessä eron liitännäisvaatimuksena.
Avioeron jälkeen puolisot ovat pääsääntöisesti velvolliset elättämään itsensä. Mikäli toinen puoliso on kuitenkin elatuksen tarpeessa avioeron jälkeenkin, voi tuomioistuin velvoittaa elatusapua tarvitsevan vaatimuksesta toisen puolison maksamaan elatusapua. Puolisolla ei ole oikeutta saada elatusta toiselta vain sen vuoksi, että saisi säilyttää entisen elintason, vaan elatusvelvollisuus voi perustua siihen, että entiselle puolisolle turvataan ns. vähimmäissuoja. Mikäli molemmat puolisot käyvät ansiotyössä, ei oikeutta elatukseen ole. Kun arvioidaan toisen puolison elatusvelvollisuutta avioeron jälkeen, elatusavun suuruus on sidottu elatusvelvollisen kykyyn suoriutua siitä ja myös muut seikat otetaan arviossa huomioon. Tällainen voisi tulla kyseeseen esim. tilanteessa, jossa toinen puoliso on ollut pitkään kotona ja on kouluttamaton, eikä tämän vuoksi onnistu saamaan töitä ja jollei hänellä ole muitakaan tulonlähteitä.
Tässä tapauksessa elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.
Puolisot voivat avioerotilanteessa tehdä myös sopimuksen puolisolle suoritettavasta elatusavusta.
Tuomioistuimen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen muuttaminen
Jos tuomioistuimen antaman elatusta koskeva päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen jälkeen ovat olosuhteet muuttuneet, voidaan päätöstä tai sopimusta muuttaa, jos sitä on muuttuneiden olosuhteiden vuoksi pidettävä aiheellisena. Jos elatusapu on vahvistettu suoritettavaksi kertakaikkisena, päätöstä tai sopimusta ei voida kuitenkaan muuttaa sen jälkeen, kun elatusapu on maksettu.
Lisäksi puolisoiden elatusavusta tekemää sopimusta voidaan muuttaa, jos sopimusta on pidettävä kohtuuttomana.
Jos puolison elatuksesta annettua päätöstä tai sopimusta muutetaan taikka päätös kumotaan tai sopimus julistetaan mitättömäksi, tuomioistuimen on harkittava, onko puoliso kokonaan tai osaksi saava takaisin, mitä hän on suorittanut.