Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin | Laaka - Joustava asianajotoimisto
Soita meille 010 841 9900 (8,35snt/puhelu + 16,69snt/min sis. alv 24%)

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

Kirjoittaja /

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on jokaisen perusoikeus ja se sisältyy myös kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Tässä artikkelissa selvitetään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä periaatteista. Lainsäädön yksityiskohtiin ei tässä kirjoituksessa syvennytä.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista säädetään Suomen perustuslain 2 luvun 21§:ssä, joka kuuluu seuraavasti:

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Oikeudenkäynnin pelisäännöt

Menettelyistä ja pelisäännöistä, joilla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista turvataan, säädetään perustuslakia alemman asteisissa lainsäädännöissä. Yleisten tuomioistuinten (käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus) asioiden käsittelystä säädetään siviilisasioissa oikeudenkäymiskaaressa ja rikosasioissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa. Asioiden käsittelystä hallintotuomioistuimissa säädetään hallintolainkäyttölaissa. Asioiden käsittelystä valtion viranomaisissa, kunnallisissa viranomaisissa ja itsenäisissä julkisoikeudellisissa laitoksissa sekä eduskunnan virastoissa ja tasavallan presidentin kansliassa säädetään hallintolaissa.

Edellä mainituilla lainkäyttöön liittyvillä lainsäädösten avulla toteutetaan aineellista oikeutta. Oikeudenkäynti on järjestettävä sellaiseksi, että sen avulla asiassa voidaan päätyä tosiasioiden ja lain soveltamisen osalta mahdollisimman oikeaan ratkaisuun. Oikeudenkäynnin tavoite on se, että lopputulos olisi asiaan liittyvät tosiasiat huomioiden osapuolille oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

Oikeussuoja

Oikeussuojalla tarkoitetaan kansalaisten suojaa viranomaisen tai toisten kansalaisten tekemiä oikeuden loukkauksia vastaan. Oikeussuojan saavuttamiseksi jokaisella tulee olla oikeus saattaa asiansa käsiteltäväksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Mikäli kansalaisten välille syntyy erimielisyyttä voi se, joka tuntee oikeutensa loukatuksi tehdä haastehakemuksen käräjäoikeuteen ja saada näin vaatimuksensa käsitellyksi. Vastaavasti jos kansalainen tuntee, että on tullut viranomaisen taholta väärin kohdelluksi, on hänellä oikeus valittaa asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle tai tuomioistuimelle.

Oikeussuojan tarve ei synny pelkästään kansalaisen subjektiivisesta kokemuksesta, että hän on kokenut vääryyttä. Toimivassa yhteiskunnassa kansalaiset joutuvat aina jossain määrin sietämään epämukavuuksia ja perusteltuna pitämiensä oikeuksien menetyksiä. Eri elämän alueita koskeva lainsäädäntö määrittää sen millaisia olemassa olevien olosuhteiden heikentymisiä kansalaisten tulee kohdallaan sietää. Objektiivisesti arvioiden puutuva oikeussuojan tarve ei kuitenkaan estä asian saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi. Esitetty vaatimus ja sen perusteet käsitellään ensivaiheessa kirjallisessa menettelyssä. Puuttuva oikeussuojan tarve voi oikeudenkäyntimenettelyssä joissakin tapauksissa johtaa siihen, ettei vaatimuksia käsitellä lainkaan eli kanne jätetään tutkimatta. Tällöinkin oikeudenmukaisen oikeuden käynnin edellytykset ovat toteutuneet. Kansalaisen oikeus viedä asiansa tuomioistuimen tai viranomaisen käsiteltäväksi on toteutunut.  Tutkimatta jättämistä yleisempää on, että vailla oikeusturvan tarvetta oleva vaatimus hylätään.

Tuomioistuimen riippumattomuus

Vaatimuksen tuomioistuimen riippumattomuudesta, katsotaan ennen kaikkea lisäävään kansalaisten luottamusta tuomioistuinten ja lainkäyttöelinten toimintaan. Tuomioistuinten riippumattomuudessa on lähtökohtaisesti kysymys kahdesta seikasta.

Tuomioistuimet ovat yhteiskunnallisesta yleisestä päätöksenteosta riippumattomia. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaiset, eikä edes eduskunta voi suoraan vaikuttaa tuomioiden tai päätösten sisältöön. Ylimmän lainsäädäntövallan käyttäjän eduskunnankin vaikuttaminen voi tapahtua ainoastaan välillisesti lainsäädäntötyön kautta. Eduskunta voi sovellettavia lakeja säätämällä tai muuttamalla pyrkiä vaikuttamaan tuomioiden yhteiskunnan kannalta hyväksyttäviin/toivottaviin lopputuloksiin. Kansanvallan ylin päättäjä eduskuntakaan ei voi antaa päätöstä, että jotkut tuomioistumissa käsiteltävät asiaryhmät on päätettävä tietyllä tavalla.

Tuomioistuimen riippumattomuus tarkoittaa myös sitä, että tuomioistuimen tulee olla riippumaton käsittelemään yksittäistä asiaa. Tällä vaatimuksella on yksittäisten kansalaisten kannalta näkyvin merkitys. Tällä varmistetaan, että asiaa käsittelevä tuomioistuin ei tunnu kansalaisesta hänen omassa asiassaan puolueelliselta. Tämä seikana varmistamiseksi oikeudenkäyntejä ja viranomaismenettelyä koskevissa lainsäädännöissä on yksityiskohtaiset määräykset siitä, milloin asiaa käsittelevä tuomari tai virkamies on esteellinen. Yleisesti ajatellen esteellisyydellä tarkoitetaan sitä, että tuomarilla tai virkamiehellä on objektiivisesti arvioiden liian läheiset suhteet jonkun asianosaisen kanssa ja tämä läheisyys vaarantaa hänen puolueettoman suhtautumisensa asiaan. Esteellinen tuomari tai virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen.

Mielipiteen ilmaiseminen

Oikeutta tulla kuulluksi itseään koskevassa asiassa on pidettävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruskivenä. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaiselle tulee aina antaa mahdollisuus ilmaista näkemyksensä asiasta ennen, kuin tuomioistuin antaa tuomion tai viranomainen tekee päätöksen, jolla on vaikutusta kansalaisen etuun tai oikeuteen. Laissa tarkoin määriteltyjä turvaamistoimityyppisiä ratkaisuja voidaan ensi vaiheessa tehdä ilman, että kohteena olevaa kansalaista kuullaan. Näille edellä mainituille yhteistä on se, että ne ovat ratkaisuina väliaikaisia. Asia tulee myöhemmin kokonaisuudessaan käsitellyksi. Tällöin kansalainen pääse esittämään näkemyksensä myös niistä seikoista, jotka ovat olleet turvaamistoimipäätöksen perusteena.

Kuulemisvelvollisuudella on keskeinen merkitys asiaan liittyvien tosiasioiden selvittämisessä. Oikeus tulla kuulluksi lisää kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin ja viranomaisiin. Kansalainen on saanut esittää näkemyksensä aidosti ennen ratkaisua. Kuuleminen tapahtuu joko kirjallisesti tai suullisesti. Yleisissä tuomioistuimissa lähes kaikissa jutuissa kuuleminen toteutuu lopullisesti suullisena kuulemisena asian pääkäsittelyssä. Hallintotuomioistuimissa ja viranomaisissa kuuleminen tapahtuu useimmin kirjallisesti, mutta suullinen kuuleminen voi vaatimuksesta olla mahdollista. Suullisen kuulemisen etu on, että siinä asiaansa esittävä voi paremmin havainnoida ymmärretäänkö hänen vaatimuksensa oikein. Tällöin myös asiaa selventävien kysymysten esittäminen on helppoa.  

Käsittelyn julkisuus

Kansalaisten asioiden käsittelyn osalta julkisuus on vahva pääsääntö. Vain tarkoin määritellyissä tapauksissa asiaa voidaan käsitellä siten, että ulkopuoliset eivät saa seurata käsittelyä. Nykyisessä tiedotusrikkaassa yhteiskunnassa julkisuuden merkitys oikeusturvan takeena usein hämärtyy. Käsittelyjen julkisuus on kuitenkin merkittävä osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Julkisuus takaa asianosaisia laajemman kontrollin siitä, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet toteutuvat.

Perusteltu päätös   

Perustellun päätöksen vaatimus lisää myös omalta osaltaan merkittävästi luottamusta tuomioistuinten ja viranomaisten toimintaan. Edellä mainittu oikeus tulla kuulluksi menettäisi huomattavasti merkitystään, ellei päätöksiä tarvitsisi perustella. Perustellusta päätöksestä ilmenee millä tavalla asianosaisten kertomukset on huomioitu ja miten ne ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Perustellulla päätöksellä on täysin keskeinen merkitys, kun kansalainen arvioi sitä kannattaako tuomioon tai päätökseen hakea muutosta. Ellei tuomion tai päätöksen taustalla olevia tekijöitä ja niiden merkitystä lopputulokseen tarvitsisi perustella, niin tehokkaan muutoksenhaun merkitys menettäisi huomattavasti merkitystään.

Muutoksenhaku

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistava seikka on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen tai viranomaisen päätökseen. Edellä mainitut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset jäisivät kansalaisen kannalta varsin vähälle merkitykselle, ellei olisi mahdollisuutta vaatia muutosta vääränä pitämäänsä ratkaisuun. Tarkoin määriteltyihin ratkaisuihin ei voi hakea muutosta. Tällaiset ratkaisut ovat väliaikaisia päätöksiä eli niissä kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet eivät lopullisesti muutu. Väliaikaisesti päätetyt seikat tulevat myöhemmin esille, kun asiassa harkitaan lopullista päätöstä.

Nykyisin hovioikeudet eivät välttämättä ota käsiteltäväkseen kaikkia valituksia. Kaikki siviiliasiat edellyttävät, että hovioikeus myöntää jatkokäsittelyluvan. Lievät rikosasiat edellyttävät, että hovioikeus antaa jatkokäsittelyluvan. Tällöinkin oikeus muutoksenhakuun kuitenkin toteutuu, koska kansalainen saa esittää näkemyksensä miksi tuomio tai päätös on väärä. Hovioikeudet joutuvat arvioimaan käräjäoikeuden tuomion oikeellisuuden ja perustelamaan sen, miksi valituksen käsitteleminen ei ole tarpeen. Kaikista hovioikeuden ratkaisuista voi hakea muutoksenhakulupaa korkeimmalta oikeudelta. Myös erityistuomioistuimissa tai viranomaisissa oikeus valittamiseen on turvattu joko suoraan tai siten että valitus voidaan jättää ainoastaan perustellusta syystä käsittelemättä.  

Seuraa meitä somessa, niin pysyt aina ajan tasalla uusimmista sisällöistä ja palveluista.

Seuraa meitä Facebookissa tästä!
Seuraa meitä LinkedInissä tästä!

Tarvitsetko apua?

Ota yhteyttä!

Lue lisää aiheesta:

Jaa artikkeli: