Ositus
Avioliittolaki perustuu omaisuuden erillisyyden periaatteelle. Tämä tarkoittaa sitä, että se omaisuus mikä puolisoilla on avioliittoon mennessä, kuuluu avioliiton solmimisen jälkeenkin hänelle. Samalla tavoin avioliiton aikana saatu omaisuus kuuluu edelleen hänen omaisuuteensa. Ositusperuste voi syntyä joko avioeron tai puolison kuoleman johdosta. Avioero tilanteessa ositustahoina voivat olla puolisot tai entiset puolisot. Puolison kuoleman tapauksessa ositustoimituksen osapuolia ovat leski ja kuolleen puolison kuolinpesä.
Avio-oikeuden alainen omaisuus ja avioeron vireilletulohetki
Avioliittolain mukaan avio-oikeudella tarkoitetaan oikeutta toisen omaisuuteen. Lähtökohtaisesti avio-oikeuden vaikutukset alkavat vihkimisestä ja ne tulevat koskemaan kaikkea omaisuutta. Avio-oikeuden alaisena omaisuutena on pidettävä sitä omaisuutta, joka puolisoilla on avioeron vireilletulohetkellä. Avioeron vireilletulon jälkeen saatu omaisuus taas on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Osituksessa omaisuus arvostetaan ositushetken mukaan. Tämä johtuu siitä, että osituksen ja ositusperusteen syntymishetken välillä voi kulua pitkäkin aika.
Avio-oikeudesta vapaa omaisuus
Omaisuuden avio-oikeuden alaista piiriä voivat rajoittaa avioehtosopimus, testamentin luovutusmääräys ehdot tai lahjalla saadun omaisuuden luovutusmääräys ehdot. Esimerkiksi avioehdolla puolisot voivat ennen avioliittoa tai sen aikana määrätä itse siitä kuinka omaisuus tulee avioliiton päättyessä jakaa. Lahjana tai testamentilla saadun omaisuuden luovutuskirjassa voi olla määräys siitä, että saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta lahjoitettuun tai testamentilla saatuun omaisuuteen, sen sijaa tulleeseen omaisuuteen eikä tällaisen omaisuuden tuottoon. Määräystä nimitetään vapaaomaisuusmääräykseksi. Luonteeltaan henkilökohtaisia oikeuksia, kuten ansioeläkettä tai vahingonkorvausta ei kohdella samalla tavoin kuin muuta omaisuutta.
Osituksen toimittaminen
Ositus voidaan toimittaa joko sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Avio-oikeuden nojalla kumpikin puoliso saa puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä omaisuuden osituksessa. Oikeus tasinkoon on lähtökohtaisesti arvomääräinen oikeus. Tämän vuoksi puoliso ei voi vaatia tasingoksi tiettyä omaisuutta. Tasinkovelvollinen saa siis päättää siitä, mitä omaisuutta hän antaa toiselle puolisolle ja hän voi maksaa tasingon aina rahassa. Toisaalta on myös mahdollista, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Tämä on sallittua aina ositusperusteen syntyhetken jälkeen. Tasingolla tarkoitetaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää. Ensin tulee määrittää puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Sen jälkeen tasinkoa toiselle puolisolle maksaa se puolisoista, jonka avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on suurempi. Tasingon määrän oltava niin suuri, että puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt ovat yhtä suuret.
Avio-oikeuden alaisen omaisuuden sovittelusta
Avioliittolain 103 b §:n mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat. Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä, että tiettyä omaisuutta, joka puolisoilla oli esimerkiksi jo avioliittoon mentäessä, ei ole pidettävä avio-oikeuden alaisena. Omaisuus, jonka aviopuoliso on saanut esimerkiksi erillään asumisen aikana voidaan sovittelussa määrätä avio-oikeuden ulkopuoliseksi omaisuudeksi. Ratkaisu siitä kuuluuko tietty omaisuus ajallisesti avio-oikeuden piiriin kuuluu käytännössä pesänjakajalle, jos hänelle on esitetty vaatimus osituksen sovittelusta.
Seuraa meitä somessa, niin pysyt aina ajan tasalla asunto- ja kiinteistöoikeudellista asioista.
Seuraa meitä Facebookissa tästä!
Seuraa meitä LinkedInissä tästä!
Muita aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia
- Puolison perintöoikeus
- Ennakkoperintö ja suosiolahja perinnönjaossa
- Avopuolisoiden yhteistalouden purkaminen
- Avioehtosopimus
- Testamentti osana jäämistösuunnittelua
- Edunvalvontavaltuutus