Miten omaisuus jaetaan ja miten käy veloille.
Avioeron jälkeisessä omaisuuden jaossa ja velkojen selvittelyssä tulee ottaa huomioon monenlaisetoikeudelliset seikat. Tässä artikkelissa on mahdollista esittää ainoastaan pääpiirteet avioeron jälkeisestä puolisoiden välisestä taloudellisten asioiden selvittämisestä.
Mikäli joudut avioerotilanteeseen kannattaa heti alkuvaiheessa olla yhteydessä lakimieheen. Näin kaikki yksityiskohdat tulee hoidettua oikein ja asiakirjat laadittua siten, ettei ikäviä yllätyksiä myöhemmin ilmene.
Omaisuuden erillisyys
Avioliittolain 34 §:stä ilmenee puolisoiden omistussuhteita koskeva pääsääntö. Omaisuuden
saantotavasta riippumatta kuuluu sekä ennen avioliittoa omistettu ja avioliiton aikana saatu
omaisuus saajapuolison omistukseen. Avioliiton solmiminen ei muodosta yhteisomistusta puolisoiden välillä. Puolisot voivat luonnollisesti hankkia myös yhteisesti omistettua omaisuutta.
Velat
Avioliittolain 52 §:stä ilmenee puolisoiden velkoja koskeva pääsääntö. Velkojenkin kohdalla on lähtökohtana velkojen erillisyys. Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, jonka on tehnyt ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Poikkeuksen muodostaa velka, jonka jompikumpi puoliso on tehnyt perheen elatusta varten. Tällaisesta velasta puolisot vastaavat yhteisvastuullisesti. Avioliiton solminen ei muodosta yhteisvastuullisuutta puolisoiden veloista.
Avio-oikeus
Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jollei muuta ole sovittu tai määrätty. Avio-oikeuden merkitys ja laajuus tulee selvitettäväksi vasta sen jälkeen, kun avioliitto purkautuu avioeron tai toisen puolison kuolemasta johtuen. Tässä mielessä avio-oikeutta voidaan pitää eräänlaisena odotusoikeutena. Avioliiton purkauduttuakaan avio-oikeus ei muodosta omistusoikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen, vaan on taloudellinen tasauserä puolisoiden välillä. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että avioerotilanteessa kumpikin puoliso saa puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Avio-oikeus toteutetaan osituksessa, joka toimitetaan avioeron tai toisen puolison kuoleman jälkeen.
Avioehtosopimus
Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, missä laajuudessa avio-oikeus tulee heidän välillään sovellettavaksi.
Avioehtosopimuksella voidaan määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla puolisolla on tai jonka hän myöhemmin saa. Mikäli avioehtosopimuksella poistetaan avio-oikeus kokonaan, niin avio-oikeutta ei ole myöskään avioliiton aikana puolison hankkimaan omaisuuteen. Hyvin yleisesti avioehtosopimus koskee omaisuutta, joka jommallakummalla puolisolla oli avioliittoa solmittaessa. Tällöin avioliiton aikana yhdessä tai erikseen hankittu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin.
Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Mikäli jompikumpi avioehtosopimuksen osapuolista on vajaavaltainen tai hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, täytyy edunvalvojan kirjallisesti hyväksyä avioehtosopimus.
Avioehtosopimuksen voimaan tuleminen edellyttää sen rekisteröimistä. Avioehtosopimus on jätettävä rekisteröitäväksi Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtiovirastolle kirjallisella hakemuksella. Ilmoituksen rekisteröinnistä voi tehdä kihlakumppani tai puoliso. Hakemukseen on liitettävä alkuperäinen avioehtosopimus.
Avioehtosopimuksen laatiminen kannattaa antaa lakimiehen tehtäväksi. Näin varmistuu se, että osapuolten tahto ja avioehtosopimuksen tarkoitus toteutuu.
Avio-oikeuden poissulkeminen muissa tilanteissa
Määrätyissä tilanteissa myös muilla, kuin kihlakumppaneilla tai puolisoilla on mahdollisuus
vaikuttaa avio-oikeuden laajuuteen. Testamentintekijä voi testamentissaan pätevästi määrätä, että testamentinsaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta testamentattuun omaisuuteen. Lahjakirjassa tai lahjanluonteissa kauppakirjassa voidaan niin ikään määrätä, että lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta lahjoitettuun omaisuuteen. Testamentin- tai lahjansaajan ei tarvitse olla avioliitossa sillä hetkellä, kun saa omaisuuden testamentilla tai lahjana. Näin testamentintekijällä tai lahjan antajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, ettei hänen luovuttamansa omaisuuden arvo häviä tai vähene avioerossa.
Ositus
Avio-oikeus toteutetaan osituksessa. Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille taikka avioliitto on purkautunut puolison kuoleman vuoksi, on omaisuuden ositus toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Mikäli kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta omaisuuteen suoritetaan ainoastaan omaisuuden erottelu. Mikäli avioehtosopimuksella avio-oikeus on suljettu osittain pois, niin ennen omaisuuden ositusta erotetaan osituksen ulkopuolelle avio-oikeudesta vapaa omaisuus.
Ositusperusteen syntyminen määrää sen mitä omaisuutta ja velkaa osituksen piiriin kuulu.
Ositusperuste on avioeron vireille tulo tai toisen puolison kuolema. Omaisuus, joka on hankittu tai velka, joka on otettu ositusperusteen jälkeen ei kuulu ositukseen. Pääsääntö on, että omaisuudelle määrätä arvo se arvo mikä sillä on osituksen toimittamisen aikaan. Velka puolestaan huomioidaan pääsääntöisesti ositusperusteen syntyhetken määrään.
Osituslaskelma
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus luetteloidaan ja arvostetaan. Avio-
oikeuden alaisen omaisuuden arvosta vähennetään puolison osituksen piiriin kuuluvat velat. Näin osituslaskelmassa saadaan selville kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettosäästö. Puolisoiden nettosäästön lasketaan yhteen, jolloin saadaan selville puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteinen säästö. Avio-oikeus on puolet avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettosäästöstä. Enemmän omistava puoliso on velvollinen suorittamaan toiselle puolisolle tasinkoa sen määrän, että vähemmän omistavan avio-oikeusosuus täytyy. Esimerkiksi puoliso A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden netto säästö on 100 000 euro ja puoliso B:n 20 000 euroa. Yhteinen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on 120 000 ja avio-oikeusosuus on 60 000 euroa. Tässä tapauksessa puoliso A on velvollinen suorittamaan tasinkona B:lle 40 000 euroa.
Kun ositus toimitetaan toisen puolison kuoleman jälkeen leski ei ole velvollinen suorittamaan tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Kuolinpesän tulee suorittaa normaalilla tavalla tasinko leskelle.
Tasingon maksajan ei tarvitse suorittaa tasinkoa myöskään puolison tai kuolleen puolison konkurssipesälle.
Yhteinen omaisuus
Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaetta osituksen tai omaisuuden erottelun yhteydessä. Useimmin merkittävä yhteisomistus koskee yhteistä asuntoa.
Osituksen sovittelu
Poikkeustilanteessa osituksen lopputulosta voidaan sovitella. Mikäli pääsäännön mukaisesti
toimitettava ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso
perusteettomasti taloudellista etua, niin ositusta voidaan sovitella. Osituksen sovittelun kynnys on kuitenkin korkea. Ositusta ei sovitella automaattisesti, vaan sovittelua täytyy vaatia ja perustella vaatimus.
Tasingon suorittaminen
Lähtökohtaisesti tasinkoa suorittava osapuoli saa päättää mitä omaisuutta tasinkona luovuttaa. Rajoitus tälle on se, että tasinkona ei saa luovuttaa omaisuutta, jolla tasingon saajalle ole taloudellista merkitystä. Tasingon voi aina suorittaa rahana.
Osituksen toimittamistapa
Ositus voidaan toteuttaa sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Sopimusosituksessa osituksesta laaditaan osituskirja, jonka osituksen osapuolet allekirjoittavat ja kaksi esteetöntä henkilöä todistaa osituskirjan oikeaksi. Mikäli ositusta ei saada sovittua ositus saadaan toteutettua toimitusosituksena. Tällöin puoliso tai puolisot yhdessä voivat jättää käräjäoikeudelle hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi. Käräjäoikeuden määräämällä pesänjakajalla on toimivalta ja velvollisuus toimittaa ositus. Tällöin pesänjakaja laatii osituskirjan ja allekirjoittaa sen yksin. Pesänjakajan toimittamaa ositusta voidaan moittia käräjäoikeuteen jätettävällä haastehakemuksella. Mikäli osapuolet ovat sopineet osituksen sisällön, niin tällöin osituksen kumoamiseen on erittäin rajalliset mahdollisuudet.
Perusteena voi olla se, että sopimukseen on pakotettu tai ei ole ymmärtänyt sopimuksen merkitystä. Perusteena voi olla, että toinen puoliso on salannut omaisuuttaan tai muutoin antanut täysin vääriä tietoja.
Tarvitsetko lakimiehen apua? Me autamme oikeudellisissa ongelmissasi. Varaa aika maksuttomaan videoneuvotteluun.
Seuraa meitä somessa, niin pysyt aina ajan tasalla uusimmista sisällöistä ja palveluista.
Seuraa meitä Facebookissa tästä!
Seuraa meitä LinkedInissä tästä!
Muita aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia
- Lapsen tapaamiset eivät toteudu, mitä tehdä?
- Lasta koskevien asioiden käsittely tuomioistuimessa
- Lapsen oikeudet vanhempien eron jälkeen
- Osituksen esisopimuksesta
- Avioehtosopimus
- Avopuolisoiden yhteistalouden purkaminen