Varojenjakosääntely ja sen tarve osakeyhtiössä
Osakeyhtiö on kaupparekisteritietojen mukaan Suomen ylivoimaisesti suosituin yhtiömuoto. Osakeyhtiölle ominainen piirre on, että osakkeenomistajat eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön velvoitteista. Varojenjakosääntelyn tarve juontuu osakkeenomistajien rajoitetusta vastuusta yhtiötä kohtaan. OYL 13:1.3:n perusteella yhtiön varojenjakoa koskevat toimet voidaan saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi tilanteessa, jossa on epäilys, että yhtiöstä on jaettu varoja laittomasti. Osakeyhtiöiden voitonjaon merkitys Suomessa on huomattava, koska kymmenen viime vuoden ajanjaksolla maksettujen osinkojen yhteismäärä on joka vuosi ollut yli 10 miljardia euroa. Osakeyhtiölaki (myöhemmin OYL) sisältää mekanismeja, joiden mukaisesti yhtiö voi käyttää ja jakaa varoja, mutta ne eivät saa loukata velkojien oikeuksia.
Liiketaloudellinen peruste
OYL 13:1.3:n tulkinnassa oleellista on ymmärtää liiketaloudellisen perusteen merkitys. Säännös kattaa kaikki sellaiset menettelyt, joissa yhtiöstä poistuu varoja ilman liiketaloudellista perustetta. OYL ei ole määritellyt liiketaloudellisen perusteen käsitettä. OYL:n perustelujen mukaan kyseisen toimen tulee olla yhtiön toiminnan tarkoituksen mukainen. Osakeyhtiölain 1:5:n mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Toisin sanoen varojen jakaminen on liiketaloudellisesti perusteltua, kun päätös toimenpiteen tekemisestä on yhtiön toiminnan tarkoituksen mukainen. Osakeyhtiölain esitöiden HE 109/2005 mukaan liiketaloudellista perustetta arvioitaessa olennaista on se, millä perusteella toimenpide on tehty, eli onko tarkoitus ollut liiketaloudellinen vai ei. Merkitystä ei ole ainoastaan sillä seikalla, että liiketoimi osoittautuu jälkikäteen yhtiölle tappiolliseksi. Osakeyhtiölain esitöiden mukaan ”ratkaisevaa on, olisiko päätöksen tekijöiden pitänyt tietää, ettei päätös ole liiketaloudellisesti perusteltu”.
Laittoman varojenjaon määritelmä
OYL 13:1.3:n mukaan laitonta varojenjakoa ovat 1 ja 2 momentissa lueteltujen laillisten varojenjakotapojen ulkopuolella kaikki sellaiset menettelyt, joissa yhtiöstä poistuu varoja ilman liiketaloudellista perustetta. Osakeyhtiölain esityöt lähtee liikkeelle erottamalla laillisen ja laittoman varojenjaon, mutta se ei pyri määrittelemään kaikkia varojenjaon tilanteita. OYL 13:1.3:n lain esitöissä on annettu käytännön esimerkkejä laittomasta varojenjaosta. Tällaista voi olla esimerkiksi velan ottaminen liian alhaisella tai korkealla korolla kun huomioidaan tilanne markkinoilla ja muut olosuhteet. Käytännön esimerkkejä ovat myös yhtiön omaisuuden myyminen alihintaan tai ostaminen ylihintaan. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että palkan tai palkkion maksaminen voi olla laitonta varojenjakoa, mikäli se on ylisuuri suhteessa yhtiön hyväksi suoritettuun työhön tai palveluun.
Arviointi on tapauskohtaista, siltä osin, että sisältyykö yhtiön solmimaan oikeustoimeen laitonta varojenjakoa. Arviointiin vaikuttavat muun muassa yhtiön taloudellinen asema, oikeustoimen luonne ja sen tavanomaisuus. Oikeustoimen solmimishetken yhtiön maksukyvyllä ja/tai yhtiön vapaan oman pääoman määrällä voi olla siten merkitystä.
Maksukykytesti
OYL 13:2:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Osakeyhtiölain esitöiden mukaan arvioinnissa olennaista ei ole se mitä päätöksenteon jälkeen ilmi tulleen tiedon valossa tiedetään, vaan se mitä päätöstä tehtäessä tiedettiin tai olisi pitänyt tietää. Säännöksen rikkomisesta ei kerro yksistään se, että suhteellisen lyhyen ajan kuluessa varojen jakamisesta yhtiöstä tulee maksukyvytön. Arviointi maksukyvystä tulisi tehdä mahdollisimmin lähellä jakopäätöstä, mikä käytännössä tehdään viimeisimmän tilipäätöksen perusteella. Säännös itsessään ei estä varojen jakamista myöskään ottamalla yhtiölle velkaa.
Tasetesti
OYL 13:5:n mukaan yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat, jollei OYL 13:2:n yhtiön maksukykyä koskevasta säännöksestä muuta johdu. Jako perustuu yhtiön viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen OYL 13:3:n mukaisesti. Lain esitöiden mukaan edellisellä tilikaudella tai sitä aikaisemmin aiheutunut tappio, mahdollinen oman pääoman rahastojen negatiivisuus sekä aikaisempi vapaan oman pääoman jakaminen vähentävät jaettavissa olevaa vapaan oman pääoman määrää. Säännöksen piiriin kuuluvat sekä osingon että muun vapaan oman pääoman jakaminen.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että voitonjakoa ei voida tehdä yhtiöstä, jossa oma pääoma on negatiivinen, koska yhtiöllä ei ole positiivista vapaata omaa pääomaa. Julkisessa osakeyhtiössä voitonjakoa ei voida tehdä tilanteessa, jossa oma pääoma on alle puolet osakepääomasta, koska yhtiöllä ei ole positiivista vapaata omaa pääomaa.
Seuraa meitä somessa, niin pysyt aina ajan tasalla asunto- ja kiinteistöoikeudellista asioista.
Seuraa meitä Facebookissa tästä!
Seuraa meitä LinkedInissä tästä!
Muita aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia
- Normaalisitova ja yleissitova työehtosopimus
- Työsuhteen päättyminen
- Perättäisten määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen
- Ennakkoperintö ja suosiolahja perinnönjaossa
- Avopuolisoiden yhteistalouden purkaminen
- Sopimusten hallintaa ja hallintaa sopimuksilla
- Voidaanko perintö ulosmitata ja voiko tämän jotenkin välttää?